Miljoona kilometriä Budapestiin. Unkarilaisia novelleja 1909-1986 (valinnut, esitellyt ja suomentanut Hannu Launonen), 1987

Kirjan takakannessa sanotaan, että "novelli on tunnetusti edustanut unkarilaisen proosan parhaimmistoa". Minulle tämä ei ollut mitenkään tunnettua, kuten ei muukaan unkarilainen kulttuuri runoilijoita Sándor Petöfiä ja Endre Adya lukuun ottamatta, joten ajattelin tutustua sukukansan kirjallisuuteen näiden 21 novellin avulla. Kokonaisuutena tämä kokoelma ei hirveästi innostanut, vaan se tuntui yleensä ottaen vähän ankealta, vaikka joitakin sellaisiakin novelleja oli mukana, joista pidin, ja taidokkaitahan nämä olivat varmaan kaikki. Tämän jälkeen pitäisi lukea jokin uudempi unkarilainen novellikokoelma, jotta näkisi, olisiko se tunnelmiltaan erilainen kuin tämä.

Seuraavassa lyhyet luonnehdinnat kirjan novelleista. Olen merkinnyt tähdellä ne, joista pidin vaihtelevista syistä enemmän. Ehkä neljää viimeistä nuorempaa kirjailijaa lukuun ottamatta kirjan kirjoittajat olivat Hannu Launosen mukaan Unkarissa 1980-luvulla tunnettuja ja arvostettuja kirjailijoita.

* Zsigmond Móricz: Seitsemän kreutseria, 1909, 7 s.. Taitava ja sympaattinen köyhiä ihmisiä kuvaava novelli (kreutseri on kolikko), jossa pitelemätön ja olosuhteita uhmaava hilpeä nauru sekoittuu yhtäkkiä tragediaan.

* Józsi Jenö Tersánszky: Ja kevätaurinko paistoi..., 1910, 4 s.. Tunnelmallinen, lyhyt kuvaus kahden toisilleen tuntemattoman ihmisen satunnaisesta kohtaamisesta, jossa toinen loukkaa toisen tunteita ja vapautta aivan tarkoittamattaan.

Gyula Krúdy: Sindbadin matka kuoleman luo, 1911, 7 s. Sekava, vaikeasti ymmärrettävä ja outo kuvaus Tuhannen ja yhden yön tarinoiden merenkulkija Sindbadista nykyajan Budapestissä.

Géza Csáth: Pikku Emma, 1912, 12 s. Inhottava ja väkivaltainen novelli, jossa sekä aikuiset että varsinkin lapset tuntuvat psykopaateilta.

Frigyes Karinthy: Barabbas, 1918, 4 s. Entä jos kansa saisi valita uudelleen Jeesuksen ja Barabbaan välillä? Kuvastoltaan tehokas novelli käsittelee ilmeisesti kansanjoukkojen käyttäytymistä massoina, ja kirjoitusajankohtakin on varmaan merkityksellinen.

Dezsö Kosztolányi: Uimarannalla, 1924, 10 s. Perhekuvaus isästä, äidistä ja 11-vuotiaasta pojasta kuumana päivänä. Isä kohtelee poikaa tylysti, mutta novellin tapahtumat tulevat hänelle järkytyksenä.

* Lajos Kassák: Jaakob, apina, 1934, 8 s. Novelli köyhän, juopon, väkivaltaisen ja ilkeän miehen apinasta, joka kiertää miehen kanssa kapakoissa tekemässä temppuja. Novelli on kirjoitettu pienen apinan näkökulmasta ja se saa lukijan tuntemaan apinan suojattomuuden, pelon, nälän, palelun ja kivun. Eläimetkään eivät kuitenkaan kestä mitä tahansa. (En tiedä, onko tämä novelli tarkoitettu luettavaksi eläintensuojelunäkökulmasta vai yleisesti suojattomuuden ja väkivallan kuvauksena, mutta eläintensuojelu siitä tulee helposti mieleen.)

* Dezsö Kosztolányi: Tailor for gentlemen, 1936, 15 s. Hieno novelli unelmista, identiteetistä, omakuvasta sekä muutoksen toiveesta ja mahdollisuudesta kerrottuna uuden miesten puvun kautta.

* Miklós Mészöly: Varjo, 1959, 6 s. Hämmentävä ja kummallinen, mutta jollakin tavalla kiehtova fantasian puolelle siirtyvä kuvaus huonosti päättyvästä retkestä suolajärvelle.

Ferenc Sánta: Vanha mies ja nuori, 1959, 9 s. Vanha mies yrittää opettaa hyvin kovapäiselle nuorelle miehelle ammattinsa saloja. Ammatti selviää vasta novellin lopussa.

Erzsébet Galgóczi: Miljoona kilometriä Budapestiin, 1967, 33 s. Pitkä novelli, jossa seurataan kunnianhimoisen ja epäreilun pyrkyrin etenemistä maaseudun puoluekoneistossa. (Novellin nimi tulee siitä, että miehen toimia seuraava lehtimies haluaisi muuttaa Budapestiin, mutta kokee sen hyvin vaikeaksi.) Mielestäni hyvin tylsä, junnaava tarina, senkin takia etten useinkaan tajunnut novellin tapahtumia tai niiden logiikkaa. Löytyykö historiasta ollenkaan idyllisiä aikoja? Kenties historiasta, mutta tuskin nykyhetkestä.

* Magda Szabó: Kukonlaulun aikaan, 1967, 29 s. Kuvaus neljän ihmisen - isoäidin, miniän, pojan ja miniän aikaisemmasta avioliitosta syntyneen pienen tyttären - heräämisestä isoäidin pienessä talossa maaseudulla. Jokainen ajattelee herätessään yksin elämäänsä ja suhdettaan toisiin talon asukkaisiin. Novelli ei tuntunut ensin kiinnostavalta, mutta sen edetessä se alkoi kiinnostaa kuvauksena siitä, miten vähän ihmiset ymmärtävät toistensa motiiveja käyttäytymisen perusteella, miten väärässä he saattavat olla tulkitessaan toisia ihmisiä, koska he eivät kerro toisilleen tunteistaan ja ajatuksistaan, ja miten kaukana toisistaan he ovat tämän takia.

* István Örkény: Vieraita kieliä opiskelemaan! 1968, 4 s. Aika absurdi kuvaus toisen maailmansodan aikaisesta tapahtumasta ja nykyajasta. Ei yhtään niin kevyt kuin nimen perusteella voisi luulla.

* István Örkény: Kuinka vanhaksi puu elää? 1968, 17 s. Taimistolle saapuu arvoituksellisesti käyttäytyvä nainen, joka haluaa ostaa itselleen tietynlaisen puun. Syy selviää vähitellen. Tämäkin novelli sijoittuu toisen maailmansodan aikaan, mutta sillä ei ole merkitystä novellille.

Ferenc Sánta: Jumala vaunuissa, 1970, 14 s. Talonpojan kärryille ilmaantuu väsynyt vanhus, joka väittää olevansa Jumala ja todistaakin tämän. En ymmärtänyt tämän novellin syvempää merkitystä (varmaan sillä on sellainen), vaikka se olikin omalla tavallaan kiinnostava. 

* István Csurka: LSD, 1972, 8 s. Mitä laatikkotehtaan ammattiyhdistyksen johtokunnan jäsenen pitäisi tehdä nuorten työläisten länteen suuntautuneelta retkeltä tuomalla suurella määrällä LSD:tä? Poliittista järjestelmää kommentoiva, absurdiksi muuttuva satiirinen novelli.

* Károly Szakonyi: Korallinpunainen Fiat, 1977, 12 s. Kuvaus sairaalan laboratoriossa työskentelevästä lapsettomasta, eronneesta naisesta, joka ajattelee lapsuuttaan, vanhempiensa riitoja ja mykkäkoulua ja nykyisiä ihmissuhteitaan. Hänellä ei ole ketään läheistä ystävää eikä hän sellaista kaipaakaan, koska hän pitää ihmisiä lähinnä vaivalloisina. Eniten hän nauttii pienestä, korallinpunaisesta Fiatistaan, koska se mahdollistaa hänelle vetäytymisen yksinäisyyteen ja rauhassa olemisen.

Péter Hajnóczy: Hautajaiset, 1980, 16 s. Alkoholisoitunut ja "yleisen naisen" kanssa elävä poika tulee käymään kotonaan varakkaan isän kuoltua. Koko novellin ajan hän ajattelee talon eteisessä elämänsä kulkua, hallitsevaa isäänsä sekä tämän (ja itsensäkin) huonoa suhdetta sairastelevaan, itsekeskeiseen äitiin. Kaikki novellin henkilöt ovat aika epämiellyttävän tuntuisia.

* Péter Esterházy: Lippu, 1981, 5 s. Lippu kertoo elämästään. Ihan hauska novelli, vaikken ymmärtänytkään sen ideaa.

Géza Bereményi: Kaulus pystyssä, 1983, 17 s. Outo ja hajanainen koulumaailmaan sijoittuva novelli, jossa en onnistunut selvittämään edes sitä, kuka on legendaarinen Pierre, josta novellissa koko ajan puhutaan. Muut ovat tajunneet novellin minua paremmin; Launosen mukaan tästä tarinasta on tehty elokuva.

Péter Nádas: Ja tuska hiipi takaisin, 1986, 23 s. Kummallinen, tajunnanvirtamainen tarina, jossa aikuinen mieskertoja muistelee outoa ja melko vääristynyttä suhdettaan kehitysvammaiseen sisareensa. Tarinaan liittyy myös kaksi isää; en ymmärtänyt tätä. Novellissa oli kuitenkin välillä hyvin kaunista kieltä.

Kirjan lopussa on Hannu Launosen 26 sivun pituinen asiantunteva luku Jälkisanat, jossa hän esittelee kirjan kirjailijat ja vähän muutakin unkarilaista kirjallisuutta, ja kommentoi jonkin verran myös kirjaan otettuja novelleja. Kirjan 21 novellin joukkoon on mahtunut kaksi naiskirjailijaa, Erzsébet Galgóczi (jonka novellissa ei ollut mitään "naisellista") ja Magda Szabó.

Kirjan on lukenut myös Ketjukolaaja.

Helmet-haaste 32. Kirja on alun perin julkaistu kielellä, jota et osaa. Unkari on minulle kielenä täysin läpinäkymätön.

Edit 19.12.20.

Miljoona kilometriä Budapestiin. Unkarilaisia novelleja 1909-1986, 1987. WSOY. Novellit valinnut, esitellyt ja suomentanut Hannu Launonen. Kansi: Marjaana Virta. 282 sivua.