sunnuntai 13. joulukuuta 2020

Tina Råman, Ewa-Marie Rundquist ja Justine Lagache: Lantakirja. Opas puutarhan maanalaiseen elämään, 2017

Ne, jotka pitävät puutarhassa kuopsuttelusta, todennäköisesti tietävät, miten tärkeää hyvä maa on. Ymmärsin tämän itse viimeistään silloin, kun siirsin huonossa paikassa kasvaneen kitukasvuisen malvan kuohkeaan, ravinteikkaaseen, humuspitoiseen maahan: edellisessä paikassa ehkä 30-senttiseksi jäänyt, muiden kasvien sekaan hukkunut malva kasvoi noin metrin korkuiseksi, komeasti kukkivaksi, monihaaraiseksi kasviksi.

Tässä kirjassa on siis tärkeää tietoa puutarhureille: miten maaperän ravinteikkuutta ja humuspitoisuutta voi lisätä? Vaikkei teollisesti valmistettuja keinolannoitteitakaan kokonaan tyrmätä, kirjan painopiste on luonnonmukaisissa lannoitteissa ja muissa luomuratkaisuissa. Siinä suositellaan esimerkiksi runsaasti laimennetun pissan käyttöä, ja kirja saa tämän kuulostamaan toimivalta ratkaisulta: lannoite ei voi olla enää lähempänä tuotettua, sitä on aina saatavilla, se on ilmaista ja nopeavaikutteista, siinä on kasvien tarvitsemaa typpeä ja fosforia, ja kirjan mukaan itse tuotettuna siinä ei ole juurikaan ole haju- tai bakteeriongelmia.

Kirjassa kerrotaan monipuolisesti myös muista lannoitteista ja eri eläinten lannasta, ja siinä annetaan perustiedot kasvien tarvitsemista ravinteista, maan rakenteesta ja maatyypeistä. Kirjassa painotetaan myös sitä, että pelkkä ravinteiden lisääminen ei riitä, vaan kasvit tarvitsevat myös humusta eli orgaanista ainesta, joka auttaa sitomaan vettä ja ravinteita kasvien käyttöön (varsinkin typpi huuhtoutuu muuten helposti maasta) ja houkuttelee paikalle kastematoja, jotka osaltaan kuohkeuttavat ja lannoittavat maata. Komposti on hyvä humuksen lähde, ja olen äidin vaikutuksesta ollut aina innokas kompostoija, senkin takia, että minusta on aika maagista, miten appelsiininkuoret, omenankarat, kahvinporot ja muut sekalaiset ruoantähteet, lehdet ja kasvinosat muuttuvat kompostissa ihanaksi mustaksi mullaksi. (Hankalien rikkakasvien juuria kompostiin ei kannata laittaa.)

Osa kirjan tiedoista oli tietysti minulle tuttuja, koska olen lukenut näistä asioista ennenkin, mutta kirjassa oli minulle myös uutta tietoa - kiinnostavilta kuulostavat esimerkiksi bokashi, japanilainen kompostointimenetelmä (s. 46) sekä terra preta eli biohiili (s. 54-55). Myöskään esimerkiksi luujauhoa en ole kokeillut puutarhassa, vaikka olen kuullut siitä ennenkin. Olen aika laiska lannoittamaan kasveja, ehkä tämä kirja innostaa minua hoivaamaan kasvejani paremmin. Kirjassa oli paljon tietoa, mutta olisin kaivannut tällaiseen pääasiassa luomuasenteella kirjoitettuun kirjaan lisäksi myös tietoa permakulttuuriviljelystä, josta siinä ei puhuttu mitään.

Kirjassa on myös muutama innostava ruotsalaisen puutarhagurun haastattelu. Yleisen tieto-osan jälkeen kirjan viimeisellä noin sadalla sivulla kerrotaan erityyppisten kasvien (esim. nurmikko, juurekset, perennat, kesäkukat, kaalit ja sipulit, palkokasvit...) ravinnetarpeista ja lannoituksesta kasviryhmä kerrallaan. Kirjan mukaan kaikki kasvit tarvitsevat keväisen peruslannoituksen lisäksi lisälannoituksia kesällä (pieninä annoksina, jotta ravinteet eivät huuhtoudu), mutta tästä en ole ainakaan kaikissa tapauksissa ihan samaa mieltä. Olen yli 15 vuoden ajan hoitanut punaherukkapensaitani vain kattamalla niiden juuristoalueen oksasilpulla (lisää kosteutta, maan pehmeyttä, kastematoja, hyödyllisiä mikrobeja ja ehkä myös kasveille hyödyllisiä sienirihmastoja) - silppuri on yksi parhaita puutarhaostoksiani, ja sen avulla saa prosessoitua kuivuneet tai poisleikatut oksat hyötykäyttöön - enkä ole lannoittanut niitä mitenkään, koska ne ovat tuottaneet mielestäni vähän liikaakin marjoja. Siitä huolimatta reilusti yli 30-vuotiaat pensaat tuottavat edelleen joka vuosi runsaasti marjoja, vaikka herukkapensaiden satoisaksi iäksi sanotaan yleensä vain 20 vuotta. Pari herukkapensasta on tosin kuollut, mutta se ei varmaan ole ihme niiden iän huomioon ottaen.

Kirja on kirjoitettu hauskalla otteella ja sujuvasti, ja Jenna Pahlmanin käännös on hyvä. Sivulle 50 oli eksynyt eläintieteellisesti ainakin kolmella tavalla outo virke (Muita arvokkaita hyötyeläimiä ovat maakiitäjäiset (kovakuoriaiset, vesikuoriaiset, turkkilot ja sepät), jotka käyvät selkärangattomien loisten, kuten etanoiden, kimppuun), mutta muuten kirjan tiedot tuntuivat asiantuntevilta ja uskottavilta. Tähän on myös panostettu - tekstin on tarkistanut maataloustieteen tohtori. Se, mitä tämän nimiseltä kirjalta ei ehkä odottaisi, on, että tämä isokokoinen kirja on ulkoasultaan hyvin kaunis. Kansi antaa tästä kauneudesta käsityksen, ja tekstiä rytmittävät monet upeat sivun kokoiset valokuvat esim. kukista sekä piirroskuvat hyönteisistä.

Tässä lisäksi yksi syy siihen, miksi tarvitsemme kasveja ja puita: Jokainen maapallon ihminen kuluttaa noin kilon happea joka päivä. (12)

Ostettu uutena.

Edit 14.12.20 ja 16.12.20.

Tina Råman (teksti), Ewa-Marie Rundquist (kuvat) ja Justine Lagache (ulkoasu ja idea): Lantakirja. Opas puutarhan maanalaiseen elämään, 2017 (Gödsel - Om trädgårdens näringsliv, 2016). Metsäkustannus Oy. Kääntäjä: Jenna Pahlman. Piirroskuvat: Christina Drejenstam. 256 sivua.

2 kommenttia:

  1. Minä kysyin sopisiko luujauho kanadantuijien kasvua edistämään, mutta eivät nuo sitä niinkään Agrimarketissa suositelleet, myyneet kyllä olisivat. Nyt vähän harmittaa, kun ei sitä tullut laitettua, yksi tuttu kertoi laittaneensa istutuskuopan pohjalle sitä luujauhoa ja kehui kasvua.

    Hyvä että on kauniit kuvat kirjassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en ole luujauhoa koskaan kokeillut, mutta siitä on puhuttu niin monessa puutarhakirjassa, että kyllä se varmaan tehoaa. Pitäisi joskus kokeilla.

      Kirjaa katselee tosiaan ihan mielikseen, kuvat ovat ylellisen isoja ja värikkäitä.

      Poista