L. M. Montgomery: Anna opettajana, 2002 (Anne of Windy Poplars, 1936)

Anna-sarjan kirjat Annan nuoruusvuodet, Anna ystävämme ja Annan unelmavuodet olivat lapsena lempikirjojani. Useimmat ovat varmaan ainakin kuulleet tästä sarjasta, mutta niille jotka eivät näitä kirjoja tunne, ne sijoittuvat 1900-luvun alun Kanadaan ja kertovat noin kymmenvuotiaasta orpotytöstä, jonka jo melko vanhat lapsettomat sisarukset Marilla ja Matthew adoptoivat Prinssi Edwardin saarella sijaitsevalle maatilalleen. Alunperin tarkoituksena oli adoptoida poika avuksi tilan töihin, mutta temperamenttinen Anna, jolla on vilkas mielikuvitus, saa alkuhankaluuksien jälkeen jäädä, ja sarja seuraa hänen elämäänsä saarella lapsesta nuoreksi naiseksi. Anna-sarja on yksi nuortenkirjojen rakastetuimpia klassikoita, ja yhtenä niiden henkilönä on Prinssi Edwardin saaren kaunis luonto.

Jostain syystä sarjan tämä osa on suomennettu vasta vuonna 2002, enkä siis ole lukenut tätä aikaisemmin. Tässä kirjassa Anna on kihloissa lääkäriksi opiskelevan Gilbertin kanssa, mutta on aloittanut työt Summersiden yhteiskoulun rehtorina. Kirja onkin kirjoitettu osittain kirjemuodossa Annan kirjeinä Gilbertille, osittain suorasanaisena kerrontana. Anna asuu kahden omintakeisen lesken ja heidän vielä persoonallisemman palvelijansa Rebecca Dew'n täysihoitolaisena. Hänelle aiheuttavat ongelmia paikkakunnan mahtisuku, Pringlet, joiden mielestä rehtorin paikka olisi kuulunut kaukaiselle sukulaiselle, sekä sulkeutunut ja vihamielinen opettajatoveri Katherine. Annalla on kuitenkin hyvä sydän, onnellinen elämänasenne, kyky löytää hyvää lähes kaikesta ja kaikista, huumorintajua ja sisukkuutta, ja hänen työnsä päättyessä koulussa kolmen vuoden päästä monet paikkakunnan ihmiset ovat onnellisempia kuin ennen hänen tuloaan.

Annan työtä opettajana ei suomalaisesta nimestä huolimatta kuvata kirjassa oikeastaan ollenkaan. Päähuomio on pikkukaupungin henkilöissä ja ihmissuhteissa, ja sellaisena tämä oli viehättävää luettavaa. L. M. Montgomery on taitava kirjoittaja, ja vaikka hän tuo henkilöistään esiin huvittavat, naurettavat ja ikävätkin puolet, kirjan perusasenne on ymmärtäväinen ja lempeä. Viihdyin kirjan seurassa hyvin, mutten kuitenkaan uponnut siihen samalla tavalla kuin lapsena muihin Anna-kirjoihin.

Kokonaisvaltainen eläytyminen ja heittäytyminen kirjaan on ainakin minulle paljon hankalampaa aikuisena kuin lapsena. Ehkä tämä johtuu siitä, että lapsena otin kirjan maailman ja sen henkilöt vastaan ihan sellaisina kuin ne olivat, mutta nykyään asetan enemmän tai vähemmän kirjan tapahtumat historialliseen ja yhteiskunnalliseen kehykseensä, pohdin niiden uskottavuutta ja mietin myös esimerkiksi kirjan feministisiä ulottuvuuksia sekä sitä, otetaanko siinä huomioon myös vähemmistöt ja heikommassa asemassa olevat ihmiset. Jos ei oteta, tekeekö se kirjasta huonomman? Saako kirjasta pitää? Kuuluuko kirjasta pitää, pitävätkö kaikki muut tästä? Kirjoista bloggaaminen tuo tähän oman lisänsä, koska siinä tuo omat mielipiteensä myös muiden näkyville. Yritän kuitenkin asennoitua niin, että kirjoitan vain omista ajatuksistani ja tuntemuksistani ottamatta huomioon muiden (oletettuja) mielipiteitä, koska kirjakokemus on kuitenkin aina henkilökohtainen. Samaa kirjaa pitäisi pystyä lukemaan kahdella tavalla, heittäytyen mutta myös analyyttisesti, koska jälkimmäinen kuitenkin syventää ja laajentaa kirjakokemusta.

Mutta pidin kirjasta kyllä, olisiko muu voinut olla mahdollistakaan? Sen asenteet olivat kohdallaan: jokaisessa ihmisessä on jotain hyvää, ihmiset auttavat toisiaan, ongelmat voi ratkaista, ei pidä antaa periksi, ihmiset ovat erilaisia ja jokaisella on oikeus olla sellainen kuin on. On hienoa, että loputkin Anna-sarjan osat on käännetty suomeksi, tämän lisäksi Annan perhe on suomennettu vasta vuonna 2002. Paula Herrasen käännös oli hyvä.

Kirja on luettu myös ainakin täällä: Jokken kirjanurkka, Lukijan kirjahylly, Eliaskirja, Kujerruksia, Cillan kirjablogi.

Helmet-haaste 2020: 36. Tunnetun henkilön suosittelema kirja. Ainakin vähän termejä venyttäen (-> julkisuuden henkilön lempikirja): Merja Kyllönen sanoi jossakin artikkelissa Viisikoiden ja Anna-sarjan olevan lempikirjojaan.

L. M. Montgomery: Anna opettajana, 2002 (Anne of Windy Poplars, 1936). WSOY. Suomennos: Paula Herranen. Päällyksen typografia Kristina Segercrantz (kansikuvan tekijää ei kerrottu). 277 sivua.