Pidin kirjasta: se avasi joskus yllättäviäkin näkökulmia tuttuihin ja tuntemattomiin kirjailijoihin ja heidän hahmoihinsa ja se oli mukavaa luettavaa. Minulle tuttuja kirjailijoita olivat esimerkiksi Tove Jansson, Edgar Allan Poe, L. M. Montgomery ja Merri Vik, tuntemattomia Jo Nesbø, Carlos Fuentes, Charles Bukowski, Ivo Andrić ja Gillian Flynn. Useimmista kirjan kirjailijoista olen toki joskus kuullut, vaikken ole heidän kirjojaan lukenutkaan.
Kirjan esseet on kirjoitettu henkilökohtaisesti, usein hyvin elävästi ja hauskasti, ja ilman minkäänlaista kirjallista jargonia. Painopiste on siinä, millaisia käsitellyt henkilöt ovat ja mitä he ovat merkinneet tälle tietylle lukijalleen, eikä tässä kirjassa ole jälkeäkään akateemisempien kirjallisuuskirjojen kuivuudesta. Jos kaipaa sujuvasti kirjoitettua, mielenkiintoista kirjaa kirjoista, tätä kirjaa voi hyvin suositella. Lisähoukuttimena on kaunis kansi.
Tämän kirjan ovat lukeneet muutkin kuin minä, esimerkiksi Kirsi, Amma ja Jonna. Jonnan kirjoituksesta tuli mieleen, että varoituksen sana on paikallaan: henkilöä kuvatessaan kirjoittajat paljastavat usein paljon kirjasta ja sen juonesta ja ihmissuhteista, joten jos aikoo lukea käsitellyn kirjan itse, esseen lukeminen kannattaa ehkä jättää kirjan lukemisen jälkeen. Minua tämä ei kuitenkaan häirinnyt, koska kukaan minulle tuntemattomista kirjan kirjailijoista ei ole lukulistallani (Ivo Andrić alkoi kyllä jonkin verran kiinnostaa), mutta heistä oli silti hauska lukea.
Kirjan kirjoittajat: Päivi Artikainen, Antti Tuuri, Sari Peltoniemi, Venla Hiidensalo, Mervi Heikkilä, Esa Pesonen, Kirsi Haapamatti, Tommi Koivisto, Marko Hautala, Tuija Lehtinen, Hanna Johde, Juha Gröhn, Päivi Haanpää, Hannele Puhtimäki, Minna Rytisalo, Silja Järventausta, Mikko Määttä, Raili Mikkanen, Veera Nieminen ja Merja Mäki.
Käsitellyt kirjailijat ja heidän henkilöhahmonsa: Jo Nesbø (Harry Hole), Ernest Hemingway (Nick Adams), Tove Jansson (Miska), Carlos Fuentes (vanha gringo), Hugo Pratt (Corto Maltese), Charles Bukowski (Henry Chinaski), Liza Marklund (Annika Bengtzon), Tove Jansson (Muumipeikko), Edgar Allan Poe (nimetön kertoja), L. M. Montgomery (Valancy Stirling), Gillian Flynn (Nick Dunne), Mario Puzo (Michael Corleone), Terhi Rannela (Aura), Anja Kauranen (Arabian Lauri), Merri Vik (Lotta Månsson), Hannu Mäkelä (herra Huu), Philip Roth (Nathan Zuckerman), Ivo Andrić (Neiti), Riikka Pulkkinen (Maria) ja J. K. Rowling (Harry Potter).
Päivi Artikainen, Kirsi Haapamatti, Mervi Heikkilä ja Merja Mäki (toim.): Rakkaani, romaanihenkilö, 2014. Avain. Kansi: Timo Numminen ja Terhi Adler. 144 sivua.
Artikainen on kivan taiteellinen nimi. Näistä juonipaljastuksista voi olla monenlaista mieltä. Minä näen, että on usein aika vaikea kuvata kertomusta kirjoittamatta sen juonesta. Pelkkä aihepiiri + lajityyppi ei välttämättä luo riittävää käsitystä luetusta niin että teksin lukija ei tiedä mistä kirjassa tai kertomuksessa on kysymys. Se että tietää mitä on luvassa, saattaa herättää kiinnostuksen. Toisaalta toisinaan on tietysti kiva, kun ei ole minkäänlaista ennakkokäsitystä siitä, mistä teoksessa kerrotaan. Silloin ei tosin kannata takakanttakaan lukaista ennen kuin on lukenut kirjan. Tai esipuhetta tai muita kuvauksia kirjasta. Tavallaan lukemasi teoskin toimii kiinnostavammin, kun on lukenut sen kirjan, jonka sankarista puhutaan. Niin että se romaanin tai novellien etukäteen lukeminen spoilaa esseekirjan, jossa kerrotaan henkilöstä joka seikkailee siinä etukäteen luetussa kirjasa? No, ehkä ei sentään.
VastaaPoistaTotta, bloggausten kirjoittaminen on joskus tasapainoilua, kun pitäisi antaa käsitys kirjan sisällöstä ja omista tuntemuksista kertomatta liikaa.
PoistaItse pidän usein siitä, etten tiedä lukemastani kirjasta tai edes kirjailijasta ennalta paljon mitään, jolloin kirja saa yllättää minut, joten en yleensä lue bloggauksia tai muita kirjoituksia niistä kirjoista jotka aion lukea. Jos löydän kivan kirjailijan, luen häneltä kyllä enemmänkin kirjoja, jolloin tietysti tietää jonkin verran mitä odottaa, mutta kun pitää kirjailijasta, se antaa mukavan odotuksen tunteen eikä häiritse.
Minusta tässä kirjassa toimivat sekä ne esseet, joissa kerrotuista kirjoista olin lukenut, sekä ne, joista en ollut lukenut, koska esseen kirjoittajan henkilökohtainen kokemus kirjasta oli tässä niin suuressa roolissa.
Ja toki blogeista löytyy joskus sellaisia kirjoja, joista kiinnostun ja jotka luen blogikirjoituksen perusteella, joten luen kyllä sellaisiakin kirjoja joista tiedän ennalta jotakin.
PoistaOnpa kiinnostava kirja. En ole tiennytkään tällaisen kirjan olemassaoloa. Blogit ovat niin hyviä tiedonlähteitä! Kiitos lukuvinkistä!
VastaaPoistaKiva kun löysit blogistani kiinnostavan kuuloisen kirjan!
PoistaTässä kirjassa on kiva idea! Ja tällaisen tavislukijan näkökulmasta on positiivista, ettei siinä ole akateemista kuivuutta :) Itsekin aloin miettiä, että kenestäköhän romaanihenkilöstä minä kertoisin, mutta sitä ei ehkä ihan hetkessä keksi.
VastaaPoistaKyllä, minunkin on vaikea keksiä sellaisia henkilöitä, jotka olisivat olleet tärkeitä läpi elämän. Varmaan on ihan luonnollistakin, että eri elämänvaiheissa eri henkilöt merkitsevät enemmän? Ja vaikka pitäisikin jostakin henkilöstä, hän (se?) ei välttämättä tule mukaan omaan elämään.
PoistaTämä on mukava kirja, ei kauhean syvällistä, mutta leppoisaa ja hauskaa luettavaa. Olen joskus lukenut joitain oppineita kirjallisuuskirjoja, jotka ovat olleet tosi kuivia, vaikeaselkoisia ja tylsiä, joten on kiva että myös tällaisia helpommin lähestyttäviä kirjallisuuskirjoja julkaistaan.