tiistai 16. helmikuuta 2021

Nils Hövenmark: Rimppalinja, 1986 (Ringlinjen, 1982)

Luin viimeisen Nils Hövenmarkin suomennetuista dekkareista. Kirja sijoittuu taas Pohjois-Ruotsissa sijaitsevaan Svartseleen, tällä kertaa kuuden rivitaloasunnon eläkeläisasuntoon, mukana on edellisistä kirjoista tuttuja henkilöitä, ja kirjan henkilöt ovat taas tavalla tai toisella omintakeisia. Tietynlaisena keskushenkilönä on nimihenkilö Rimppalinja, kauan sitten potkut saanut opettaja, joka illalla juotuaan innostuu soittelemaan kunnan merkkihenkilöille ja kertomaan mielipiteensä Ruotsin ja kunnan tilanteesta ja on siitä saanut liikanimensä. Eläkeläistalon asukkaiden välillä on inhoa, viehtymystä, vastenmielisyyttä, halveksuntaa ja torjuntaa, mikä johtaa lopulta myrkytettyyn armanjakkiin ja erään asukkaan kuolemaan.

Hyvää kirjassa olivat taas erikoiset henkilöt, joita Hövenmark kuvaa yleensä myötätuntoisesti huolimatta siitä, että elämä on murjonut monia heistä. Yhtenä kiinnostavana teemana oli uskonnollinen ahdasmielisyys. Juoni ei kuitenkaan nyt imaissut kovin hyvin mukaansa, kirjoittajan asenne ei vaikuttanut yhtä ymmärtävältä ihmisiä kohtaan kuin muissa hänen kirjoissaan, Hövenmarkin lyhytvirkkeinen kirjoitustyyli tuntui häiritsevän töksähtävältä, ja jotkin kirjan asenteet vaikuttivat kovin vanhahtavilta. Joten vaikka kirja oli helppoa ja leppoisaa luettavaa, Pirkko Pesolan käännös toimi hyvin ja oli mukava palata Svartseleen tuttujen ihmisten pariin, kirja ei innostanut kovin paljon.

- Tunnetko sinä yhteisyyttä Terävän Nicken kanssa?
- Tunnen, todellakin. En tietenkään kaikessa, oikeastaan aika vähässä, luullakseni. Mutta se vähä on tärkeää. Minä uskon että hän ja minä, myös sinä, arvioimme lähimmäisiämme samalla tavalla. Me emme tuomitse heitä yhteiskunnallisen aseman tai enemmän tai vähemmän omituisen käyttäytymisen perusteella. Me kerta kaikkiaan pidämme joistakin ihmisistä, joistakin emme taas ollenkaan. Aina ei voi selittää minkä tähden. (147-148)

Nils Hövenmark: Rimppalinja, 1986 (Ringlinjen, 1982). WSOY, Sapo-sarja nro 304. Suomentaja: Pirkko Pesola. Päällys: U & P Vaajakallio. 218 sivua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti