Hyvää kirjassa olivat taas erikoiset henkilöt, joita Hövenmark kuvaa yleensä myötätuntoisesti huolimatta siitä, että elämä on murjonut monia heistä. Yhtenä kiinnostavana teemana oli uskonnollinen ahdasmielisyys. Juoni ei kuitenkaan nyt imaissut kovin hyvin mukaansa, kirjoittajan asenne ei vaikuttanut yhtä ymmärtävältä ihmisiä kohtaan kuin muissa hänen kirjoissaan, Hövenmarkin lyhytvirkkeinen kirjoitustyyli tuntui häiritsevän töksähtävältä, ja jotkin kirjan asenteet vaikuttivat kovin vanhahtavilta. Joten vaikka kirja oli helppoa ja leppoisaa luettavaa, Pirkko Pesolan käännös toimi hyvin ja oli mukava palata Svartseleen tuttujen ihmisten pariin, kirja ei innostanut kovin paljon.
- Tunnetko sinä yhteisyyttä Terävän Nicken kanssa?
- Tunnen, todellakin. En tietenkään kaikessa, oikeastaan aika vähässä, luullakseni. Mutta se vähä on tärkeää. Minä uskon että hän ja minä, myös sinä, arvioimme lähimmäisiämme samalla tavalla. Me emme tuomitse heitä yhteiskunnallisen aseman tai enemmän tai vähemmän omituisen käyttäytymisen perusteella. Me kerta kaikkiaan pidämme joistakin ihmisistä, joistakin emme taas ollenkaan. Aina ei voi selittää minkä tähden. (147-148)
Nils Hövenmark: Rimppalinja, 1986 (Ringlinjen, 1982). WSOY, Sapo-sarja nro 304. Suomentaja: Pirkko Pesola. Päällys: U & P Vaajakallio. 218 sivua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti