maanantai 5. huhtikuuta 2021

Blogini yksivuotissynttärit

Aloitin blogini pitämisen vuosi sitten. Olen vuoden aikana käynyt läpi erilaisia osin päällekkäin meneviä vaiheita, joista tässä muutama.

Osaanko kirjoittaa? Tunnen usein bloggauksia kirjoittaessani törmääväni kirjallisen ilmaisukykyni rajoihin. Haluaisin kirjoittaa vaikkapa syvällisemmin, elävämmin, henkevämmin, hauskemmin ja huomiokykyisemmin. Joskus on parempi kirjoitusfiilis, joskus huonompi, eikä tämä välttämättä riipu ollenkaan luetusta kirjasta. Mutta toisaalta, äänellään se variskin laulaa, ja ainakin kirjoitan kirjasta jotakin ja kerron sen olemassaolosta, ja joskus olen ihan tyytyväinen bloggauksiini. Tämä ongelma on saanut minut arvostamaan yhä enemmän kirjailijoita, jotka kirjoittavat ehkä satoja sivuja sujuvaa, koherenttia ja mielenkiintoista kaunokirjallista tai tietotekstiä, sekä kanssabloggareita, jotka kirjoittavat muun elämän ohessa harrastuksenaan usein oikein taidokkaita, ajateltuja ja hyvin kirjoitettuja kirjapostauksia. Ja itse tykkään lukea hyvin erityylisiä kirjabloggauksia, tiiviitä tai rönsyileviä, henkilökohtaisia tai analyyttisiä, joten kannattaa varmaan asennoitua niin, että blogikirjoitukset saavat olla sellaisia kuin ovat. (Ja ihan tekninen ongelma: pidän monia sellaisia sanoja yhdyssanoina, jotka tarkistettaessa pitäisi kirjoittaa erikseen.)

Löysin sisäisen klikkijournalistini. Yhdessä vaiheessa tarkkailin innostuneena blogini kävijämääriä ja eri postausten klikkausmääriä ja pohdin jopa, pitäisikö minun alkaa lukea enemmän sellaisia kirjoja, joiden bloggauksia klikataan enemmän (erot saattavat olla monikymmenkertaisia). Onneksi pääsin aika pian tämän vaiheen ohi - aloitin bloggaamisen, koska halusin kertoa hyvistä lukukokemuksistani muillekin, joten minulle on edelleen tärkeintä lukea sellaisia kirjoja, joita haluan lukea ja joista odotan pitäväni tai jotka tuntuvat minusta tavalla tai toisella kiinnostavilta. Jos bloggaukseni kiinnostavat jotakuta muutakin, hienoa, jos eivät kiinnosta, niin siitä ei loppujen lopuksi ole haittaa minulle eikä muille (ja koska bloggaukset ovat netissä useamman vuoden, ne saattavat myös myöhemmin löytää jonkun kiinnostuneen). Lisäksi olen todella huono arvioimaan sitä, mitkä kirjat kiinnostavat muita.

Haluanko kirjoittaa? Alkuvaiheessa kirjoitin reippaasti ja tunnollisesti jokaisesta lukemastani kirjasta (lukuun ottamatta neljää tai viittä, joiden tekstinkäsittelyohjelmaan kirjoittamani tekstit vahingossa tuhoutuivat ja joita en jaksanut enää kirjoittaa uudelleen, ja paria ammattikirjaa). Vuodenvaihteessa minulle tuli kuitenkin 1-2 kuukauden totaalinen kirjoitusjumi, ja vaikka ajattelinkin kirjoittaa silloin lukemistani kirjoista jälkikäteen, en vain ole jaksanut tehdä sitä, mikä on harmi, koska niiden joukossa oli muutamia oikein hyviä kirjoja.
          Nyt olen lieventänyt vaatimuksiani - en voi olla lukematta, mutta jos elämässäni on paljon muuta, minulla ei välttämättä ole energiaa kirjoittaa kaikesta lukemastani. Esimerkiksi nyt olen saanut uuden kiinnostavan työn, mikä on tosi hienoa, mutta työ vie aikaisempaa enemmän aikaa ja aivokapasiteettia, ja minulla on myös pari muuta isompaa asiaa kesken (mikä on vähentänyt myös muiden blogien lukemista). Ja joskus haluan ihan vain lukea kirjoja tekemättä niistä tiliä kenellekään. Eli blogin pitää tarvittaessa joustaa, vaikka periaatteessa haluaisinkin kirjoittaa jokaisesta lukemastani kirjasta, koska kaikki kirjat ansaitsevat päästä esille.
          Ihan alkuvaiheessa minun oli myös tavallaan helpompi kirjoittaa, koska ajattelin, että ei blogiani kuitenkaan kukaan lue, joten minulla ei ollut myöskään mitään suorituspaineita, vaikka toki pyrinkin kirjoittamaan järjellisiä tekstejä. Mutta hei, jos omassa blogissaan ei voi kirjoittaa vapaasti ja omana itsenään, niin missä sitten? Kysymyshän on lähinnä omasta asenteesta.
         Ja yksi hyvin tärkeä syy blogikirjoittamiseen on se, että kirjoista kirjoittaminen auttaa minua miettimään lukemaani kirjaa tarkemmin ja syvällisemmin ja muistamaan sen paremmin. Löydän kirjoittaessani joskus ihan uusia puolia ja näkökohtia kirjasta, samoin jokin kommentti voi avata siitä jotain uutta. Vaikka joskus mietinkin jostakin kirjasta, että mitähän tästä kirjoittaisi, enkä välttämättä löydä siitä kovin oivaltavaa sanottavaa, saan kirjoitusprosessista usein itselleni jotakin ja kirjoittaminen tuntuu ainakin jälkikäteen palkitsevalta.

Olenko normaali? Pidän monista sellaisista kirjoista ja kirjallisuudenlajeista, joita ei ainakaan monissa muissa kirjablogeissa kovin paljon lueta: näytelmistä, novelleista, vanhoista kirjoista, elämäkerroista, tietokirjoista, lasten ja nuorten kirjoista... Mutta toisaalta joidenkin muidenkin blogien kirjavalikoima on hyvinkin eklektinen ja vaihteleva, ja ainakaan blogistani ei voi sanoa, että luen pelkkiä uutuuksia ja samoja kirjoja kuin kaikki muutkin (joidenkin vanhojen kirjojen kohdalla tuntuu kyseenalaiselta, onko kukaan muu nykysuomalainen lukenut niitä). Eli en ole normaali, mutta ei se mitään - maailmaan mahtuu monenlaisia ihmisiä ja kirjablogimaailmaan monenlaisia bloggaajia, ja monimuotoisuus on sekä luonnossa että kulttuurissa hyvä asia.

Yllättäviä asioita. En ole ollut niin energinen, että olisin tehnyt vuodenvaihteessa tilastoja ja taulukoita lukemistani kirjoista, vaikka niitä onkin hauska lukea muiden blogeista. Sivupalkissa olevista tunnuksista näkyy kuitenkin joitakin yleisiä trendejä, vaikkei tunnuksien käyttö postauksissani olekaan sataprosenttisen täsmällistä.
          Postauksia on ollut vuoden aikana yhteensä 158 (mukana on näytelmähaasteeseen osallistumisen vuoksi monia yksittäisen näytelmän bloggauksia). Minulle oli yllätys se, että luen tietokirjoja vähemmän kuin olisin luullut, ja myös se, miten monen lukemani kirjan alkukieli on ollut englanti (maa saattaa tietenkin olla englanniksi kirjoittavilla Iso-Britannia, Yhdysvallat, Irlanti, Australia, Uusi-Seelanti, Intia, Etelä-Afrikka tai vaikka Zimbabwe). Lukemissani kirjoissa on kuitenkin ollut yhteensä 14 eri alkukieltä suomi mukaan lukien.
          Olen lukenut 2000-luvulla julkaistuja kirjoja enemmän kuin olisin odottanut, reilun neljänneksen luetuista eli yli 40 kirjaa, mutta olen lukenut myös jokaiselta 2000-lukua edeltävältä vuosikymmeneltä 1840-luvulle(!) asti jotakin, vaikkapa vain yhden näytelmän. Yksi aika hämmentävä ja kummallinen, täysin satunnainen seikka on se, että taaksepäin mentäessä olen lukenut 1900-luvun parittomilla vuosikymmenillä aina suuremman määrän kirjoja kuin parillisilla vuosikymmenillä, vaikken ole millään tavalla pyrkinyt tähän. Blogitilastoissa haun avainsanoja on myös ollut koko ajalta vain neljä (joista yksi ei edes liity mihinkään lukemaani kirjaan!), vaikka olen muiden blogeista saanut sellaisen käsityksen, että niitä olisi enemmän.

Onko bloggaus kivaa? On, vaikkei se aina olekaan helppoa. On hauskaa kertoa hyvistä ja joskus huonommista kirjakokemuksistaan muille ja intoilla joskus hyvinkin oudoista kirjoista. Bloggaus on tuonut lukulistalleni uusia kirjoja (esimerkiksi ne useat hienot näytelmät, jotka olen vuoden aikana lukenut, mutta myös jotkin muut kirjat). On hienoa olla osa kirjoista ja maailmasta kiinnostuneiden, humaaneiden kirjabloggareiden joukkoa. On kiva, että blogini on löytänyt lukijoita, vaikkeivät lukemani kirjat olekaan ihan kuuminta hottia - kiitokset kaikille lukijoille, kävijöille ja kommentoijille!


14 kommenttia:

  1. Isosti onnea 1-vuotiaalle!
    Monia mietteitä ja ajatuksia ehtii matkan varrella juohtua mieliin kuin myös epäröinnin ja innostuksen hetkiä, mutta koska harrastus aina vaan jatkuu sen täytyy olla hauskaa ja innostavaa, jotain mitä haluan tehdä;)

    Kun lukee omia arvioitaan ja muistiinpanojaan tms. usein hämmästyy lopputulosta sen kiteydyttyä ja samalla ovat ajatukset jälleen kerran kirjoittamalla selkiintyneet.
    Joten pysytään mielenkiintoisissa kirjoissa ja jatketaan harjoituksia. Aurinkoisia kevätpäiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Innostuksen määrä vaihtelee eri aikoina, mutta yleensä ottaen tämä on hauska ja palkitseva harrastus. Ja myös joustava, tätä voi tehdä niin paljon kuin itse haluaa ja jaksaa. Jatketaan siis lukemista ja kirjoittamista! Aurinkoista ja kaunista kevättä sinnekin! Nyt alkaa jo kaivata kevään merkkejä ja vihreyttä ulos.

      Poista
  2. Lämpimät onnittelut yksivuotiaalle ja lukuiloa myös tuleviin vuosiin! Bloggaaminen on ihana harrastus. Ja miksipä kaikkien pitäisi lukea samoja kirjoja? Minusta on aika tylsää, jos kaikissa blogeissa on kaikki samat kirjat, kun maailmassa on niin paljon muutakin.

    Kiinnostavia pohdintoja jaoit tässä. Itse bloggasin pitkään kaikesta lukemastani, mutta nyt olen jo monta kuukautta kaivannut lukemiseeni myös yksityisyyttä, enkä ole enää blogannut läheskään kaikesta. Onneksi ei ole pakko tilittää kaikkea koko maailmalle, jos ei halua.

    Omassa kirjoittamisessani kipuilen eniten oikeinkirjoitusta. Kun kirjoitin ylioppilaaksi 30 vuotta sitten, minulla oli aika täydellinen äidinkielen hallinta. Mutta nyt siitä on jo pitkä aika, ja huomaan jatkuvasti, etten tiedä miten jokin asia oikeasti kirjoitetaan. Hävettää pitää kirjablogia, joka varmaan vilisee virheitä... Monesti kyllä jos olen epävarma jostain sanonnasta, yritän keksiä jonkin kiertoilmauksen, jonka oikeinkirjoituksesta olen varma. Se kehittää luovuutta, haha! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kirjat eivät onneksi lopu kesken, joten lukuiloa riittää loppuiäksi (kun vain ehtisi lukea kaikki ne kiinnostavat kirjat!). Minustakin on kiva lukea blogeista erilaisista kirjoista. Myös minulle on tullut viime aikoina joskus pieni yksityisyyden tarve, mutta toisaalta tahdon kuitenkin kirjoittaa lukemistani kirjoista, joten pitää tasapainoilla.

      En ole kyllä huomannut kirjoituksissasi mitään oikeinkirjoitusvirheitä, joten ilmeisesti onnistut välttelemään hankalia sanontoja oikein hyvin :). Itse joskus hermostun noihin sanaliittoihin, joiden kielikorvani sanoisi kuuluvan yhteen, mutta netistä asia on onneksi helppo tarkistaa.

      Poista
  3. Onnittelut yksivuotiaalle kirjablogillesi!

    Kivoja ajatuksia kivasti käsiteltyinä. Eivätköhän kaikki kirjablogeeraajat edusta omaa näkemystään kirjoista ja lukemisesta? Blogisi aluksi olet aika selkeästi ja napakasti kuvaillut itseäsi lukijana ja vaikuttaa siltä, että olet kuvauksesi rajoissa jokseenkin pysynyt. Rajojen ylitykset ovat tietenkin sallittuja. Niin että mitä parhainta jatkoa vain harrastuksellesi ja paljon postauksia ja lukijoita ynnä muuta mukavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos onnitteluista ja toivotuksista! Kyllä vain, blogit ja niiden sisältö ovat tietysti aina persoonallisia ja kirjoittajansa näköisiä.

      Itsekin olen joskus ajatellut, että alkuperäiset ajatukseni lukumieltymyksistäni ovat aika hyvin pitäneet kutinsa, vaikka klassikoita olen lukenut jonkin verran odottamaani enemmän - ja mikä ettei, klassikko-nimikkeen alle mahtuu vaikka minkälaisia kirjoja. Ja bloggaaminen voi joskus saada myös ylittämään rajojaan, mikä on hyvä juttu (vaikken kyllä vielä ole kypsä sille kehumallesi Henrikin Liivinmaan kronikalle, enkä ehkä tulekaan olemaan :) ).

      Poista
  4. Onnittelut ensimmäisestä blogivuodesta! On vain hyvä, että kirjabloggaajat kirjoittavat omista kiinnostuksen kohteistaan, eivätkä kaikki samoista uutuuksista. Sinulla on oma hieno linja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kauniisti sanottu! Monet uudetkin kirjat olisivat tietysti kiinnostavia, mutta niitä vanhempia kiinnostuksen kohteita on niin paljon, ettei kaikkea ehdi lukea.

      Poista
  5. Onnittelut ensimmäisestä blogivuodesta :)
    Pidä vain oma tyylisi ja kirjoita mistä haluat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Viihdyn omien kirjojeni parissa niin hyvin, etten aio muuttaa kirjavalikoimaani, vaikka sellainen joskus kävikin mielessä. Ja minullahan on loppujen lopuksi samanlainen linja kuin kaikilla muillakin bloggareilla: lukee sitä, mistä pitää ja mikä kiinnostaa.

      Poista
  6. Onnea yksivuotiaalle! Mielenkiintoisia - ja niin tuttuja! - ajatuksia tässä postauksessasi, olen käynyt läpi samat vaiheet oman viisivuotisen blogiurani aikana. Kirjablogien viehätys on juuri siinä, että kirjoja on laidasta laitaan, ja olen löytänyt blogien ansiosta monia harvinaisiakin kirjahelmiä. /Mari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinullekin! Hauska kuulla, että sinulla on ollut samansuuntaisia ajatuksia.

      Näinhän se on, kirjablogeja lukemalla saa hienosti tietoa monista sellaisista kirjoista, joista ei muuten tietäisi mitään. Sinun blogissasi on vielä mukava Ruotsi-mauste mukana.

      Poista
  7. Onnea yksivuotiaalle! Sun blogin parissa kyllä viihtyy.

    Ite kriiseilen oman blogini kanssa. Tuntuu, että on niin vähän sanottavaa mistään ja se on tosi outoa. Haluaisin blogata kaikista lukemistani kirjoista, mutten jaksa. En tiiä vielä mitä teen, mutta jospa se ajan kanssa valkenee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ystävällisesti sanottu, hauska kuulla.

      Mullakin tulee joskus tuollaisia kausia, kun aikaisemmat asiat eivät enää kiinnosta. Joskus se voi mun mielestä merkitä sitä, että on valmis kokeilemaan jotain uutta tai siirtymään uuteen ja tarvitsee siihen mielessään enemmän aikaa ja tilaa, ja sitten kun on prosessoinut asian valmiiksi, voi palata siihen vanhaan tai olla palaamatta. Joskus mun mielestä on hyvä pakottaa itsensä tekemään vaikeita asioita ja ylittää itsensä ja laajentaa mukavuusaluettaan, mutta joskus taas itsensä pakottamisesta ei ole mitään hyötyä, vaan enemmänkin vain haittaa, ja näiden asioiden erottaminen voi olla vaikeaa.

      Bloggaus on sellainen asia, että sitä voi tehdä tai olla tekemättä ihan niin paljon kuin miltä itsestä tuntuu, ja sen pitäisi kuitenkin olla hauskaa. Asia selviää kyllä varmaan ajan kanssa.

      Poista