Kun etsin Woodrow Wilsonin kirjoittamia kirjoja Gutenbergistä, presidentin kirjojen lisäksi löytyi myös "rouva Wilson Woodrow'n" kirjoittamia kirjoja, joten pitihän yhteen sellaiseen tutustua. Nancy Waddel Woodrow (1867-1935) ei ollut Yhdysvaltain presidentin, vaan tämän serkun, kaivosinsinööri James Wilson Woodrow'n vaimo, ja vaikka hän erosi miehestään kahdeksan vuoden avioliiton jälkeen, hänet tunnettiin "rouva Wilson Woodrow'na" kymmeniä vuosia tämän jälkeenkin. Woodrow julkaisi romaaneja, novelleja, esseitä ja yhden näytelmän, ja hänen tarinoistaan tehtiin yli 20 (lyhyt?)elokuvaa, joista viimeisin oli äänielokuva.
Monet hänen romaaneistaan kertoivat naisista Amerikan lännessä; niin myös tämä kirja, jossa paikan tuntu on hyvin vahva. "Musta helmi" ei ole kallisarvoinen koru, vaan mustatukkainen nuori nainen, jolla on harvinainen taito tanssia - onhan häntä sirkusperheen lapsena opetettu siihen lapsesta asti. Vaudevillemanageri Rudolf Hanson on kuullut hänestä ja on matkustanut pieneen autiomaan keskellä olevaan kaupunkiin nähdäkseen Pearlin esiintyvän ja suostutellakseen hänet työskentelemään leivissään, jos hän on tarpeeksi hyvä.
Pearl ei kuitenkaan ole mitenkään helppo tapaus: hänen lahjakkuutensa ja taitonsa on ilmiselvä, mutta hän on oikullinen, mielialoiltaan vaihteleva ja ärsyttää ihmisiä tietoisesti; hän pyörittelee ympärillään olevia miehiä miten tahtoo eikä yritä millään tavalla miellyttää näitä. Pearl ratsastaa hyvin, on kuin kotonaan autiomaassa ja rakastaa sitä, ja
on aiemmin pelastanut autiomaahan eksyneen Hansonin kilpakosijan Bob
Flickin. Nopeasti Pearliin rakastuva Hanson ei saa useiden päivienkään aikana neuvotelluksi sopimusta hänen kanssaan (ongelmia aiheuttaa myös Pearlin juro isä Gallito ja sokea velipuoli Hugh, joka ei pidä Hansonista) ja joutuu jatkuvasti arvailemaan, vastaako Pearl hänen tunteisiinsa vai ei.
She sat for a few moments in silence, her eyes fixed on the far purple hazes of the desert. "Oh, I wish there weren't so many of me," she said at last and wistfully. "After I'm 'out' a while, I'll get to longing so for the desert that I'm likely to raise any kind of a row and break any old contract just to get here. I can't breathe. I feel as if everything, buildings and people and all, were crowding me so's if I didn't have a place to stand; and then, after I'm here a while, I got to see the footlights, I got to hear them clapping, I got to dance for the big crowds. Oh, Lord! life's awful funny, always trying to chain you up to one thing or another. But I won't be tied. I got to be free, and I will be free." She threw out her arms with a passionate gesture.
Toisaalta pidin kirjan elävästä dialogista ja autiomaan kuvauksista, mutta toisaalta sen kerronta oli niin viipyilevää ja tapahtumat ja monet henkilöt tuntuivat sen verran kliseisiltä, etten lukenut kuin 2½ lukua kirjan kuudestatoista luvusta (Gutenbergin versiossa ei ollut sivunumeroita) sekä kirjan lopun tietääkseni, miten se päättyy (loppu olikin aika yllättävä). Kirjan kesken jääminen johtui paljon myös siitä, että luin sitä kännykällä, jossa fontti oli jostain syystä todella pientä.
Kirjassa oli kuitenkin hyviä puolia: vahvoja ja epäsovinnaisia naishahmoja - Pearlin lisäksi esimerkiksi miesmäinen ja itsenäinen mustalaisnainen rouva Nitschkan - jotka alun erimielisyyksistä huolimatta auttavat toisiaan, ja autiomaan kauniit ja rakastavat kuvaukset, jollaisia muuten tapaa harvoin.
They had entered a cañon, where palms grew and involuntarily they drew up their horses to gaze at the sight before them. The stately, exotic palms lifted their shining green fronds to the blue, intense, illimitable sky, flooded with the gold of sunshine, and beyond them was the background of the mountains, their dark wooded slopes climbing upward until they reached the white, dazzling peaks of snow. The sharp and apparently impossible contrasts, the magic illusions of color made it a land of remote enchantment, even to the most unimaginative.
Mrs. Wilson Woodrow (Nancy Mann Waddel Woodrow): The Black Pearl, 1912. The Project Gutenberg eBook.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti