Ranskalainen Léon Bourgeois (1851-1925) sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1920 toimimisestaan edellisenä vuonna perustetun Kansainliiton puheenjohtajana. Hän oli toiminut aktiivisesti Ranskan politiikassa ja hoitanut pääministerin työn lisäksi yli kymmentä muuta ministerinvirkaa. Hän edisti työntekijöiden ja maanviljelijöiden eläkeiän säätämistä, uudisti Ranskan julkista koulujärjestelmää esimerkiksi perustamalla jo 1898 aikuisväestölle suunnatut peruskoulun kurssit, mikä tuntuu hyvin nykyaikaiselta ajatukselta, ja edusti Ranskaa tärkeässä Haagin vuoden 1899 rauhankonferenssissa.
Hän kuulostaa siis varsin hyvältä rauhannobelistilta ja sopivalta Kansainliiton johtajaksi. Tilasin hänen kirjansa Varastokirjastosta vakaana aikomuksenani lukea siitä ainakin 50 sivua, mutta en vain kerta kaikkiaan jaksanut ruveta lukemaan yli sadan vuoden takaista kanslia- tai ylätyylistä vanhahtavaa ruotsinkielistä puheiden kokoelmaa, jossa oli melko paljon hankalia sanoja. Rauhannobelisteihin tutustumiseni on kuitenkin tarkoitus olla pääasiassa hauskaa ja mielenkiintoista. Siihen, etten lukenut kirjaa, oli syynä myös se, että selaillessani kirjaa Bourgeois tuntui puhuvan siinä paljon Haagin rauhankonferensseista ja kansainvälisestä sovittelusta, joihin olen perehtynyt jo aikaisempien rauhannobelistien teoksia lukiessani, eikä tämän varhaisemman kirjan sisältö tietenkään suoranaisesti liity hänen Nobelin palkintoonsa. Kirjasta kuitenkin huomaa, että Bourgeois oli työskennellyt kansainvälisen yhteistyön ja rauhankysymysten parissa jo kauan ennen palkinnon saamista.
Myös Bourgeois painotti kirjassaan niitä siteitä, jotka sitovat eri kansat toisiinsa:
Ei ole kyse fantasioista vaan kokemuksen suomasta totuudesta, joka joka päivä saa vahvistuksensa niin kansojen kuin yksittäistenkin ihmisten välillä, että yhä tiiviimpi yhteisten intressien verkko sitoo ihmiset yhteen. Kansainvälinen vaihto, olkoonpa se luonteeltaan sitten materiaalista, taloudellista, älyllistä tai moraalista, tulee jatkuvasti yhä vilkkaammaksi, ja tämän seurauksena kansojen välinen solidaarisuus on nykyään niin syvällekäyvää, että oikeudellisten ja rauhanomaisten suhteiden häiriö pelkästään parin kansakunnan välillä vaikuttaa välittömästi kaikkiin muihin. (55-56)
Tästä tilanteesta päädyttiin tietysti ensimmäiseen maailmansotaan (miten ja miksi?), mutta on hienoa, että Bourgeois ei lannistunut, vaan jatkoi sodan jälkeen Kansainliitossa rauhanomaisten suhteiden luomista eri maiden välille ja edisti niiden välistä yhteistyötä.
Léon Bourgeois: För det internationella rättssamhället. Tal, 1910. C. E. Fritzes bokförlags aktiebolag. Ruotsiksi kääntänyt N. F. C. Wikstrand. 195 sivua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti