maanantai 6. kesäkuuta 2022

Willy Corsari: Pikajuna pysähtyi, 1961 (Een expres stopte, 1938)

Kirjablogeissa on jälleen tänä vuonna Kirsin kirjanurkan emännöimä dekkariviikko, johon osallistun ainakin kolmella kirjoituksella.

Ensimmäisenä on vanha hollantilainen dekkari, jonka löysin Heikki Ahtialan kansikuvan takia. Sen kirjoittaja Willy (Wilhelmina) Corsari (1897-1998) oli kirjailija, näyttelijä ja säveltäjä, joka kirjoitti yli viidenkymmenen vuoden aikana kymmeniä kirjoja, enimmäkseen dekkareita. Häntä onkin sanottu hollantilaiseksi Agatha Christieksi, ja Wikipedian lähdeartikkelissa häntä sanotaan "leipäkirjailijaksi, jolla oli kirjallista intohimoa".

Kirjan alussa joku vetää pikajunan hätäjarrusta hollantilaisen pikkukaupungin lähellä, ja pian murhataan kaupungissa asuva rikas Kampen. Nämä tapahtumat on kuvattu preesensissä, minkä jälkeen siirrytään tavalliseen kerrontaan ja imperfektiin.

Tapausta alkaa selvittää poliisitarkastaja Lund, joka on ilmeisesti Corsarin kirjojen vakiosankari, ja hän tutustuu murhatun perheeseen: paljon tätä nuorempaan vaimoon Vera Kampeniin ja isästään vieraantuneeseen 18-vuotiaaseen(?) poikaan Jacquesiin, joka herättää epäluuloja kyynisellä asenteellaan ja säännöllisellä juopottelullaan. Musiikki ja säveltäminen on kuitenkin Jacquesille tärkeää, mistä johtuu kannen nuottiteline, ja myös Vera välittää poikapuolestaan ja on tälle ystävällinen, mitä Jacques kaipaa kovasti, koska kumpikaan hänen vanhemmistaan ei ole välittänyt hänestä paljonkaan. Lund huomaa, että menneisyyden varjot ovat pitkät - liittyvätkö Kampenia vuosia aiemmin sivunneet kuolemantapaukset hänen murhaansa?

Joissakin, onneksi tosin harvoissa, dekkareissa on ongelmana se, että henkilöt ovat niin epämiellyttäviä, ettei heistä välitä eikä kirjaa oikeastaan haluaisikaan lukea tämän takia, koska sen tunnelma on niin kylmä. Tässä kirjassa ei ollut sellaista ongelmaa, koska sen yleisasenne on ystävällinen ja monet sen henkilöt tuntuvat mukavilta. Esimerkiksi Vera ei ole ahne nuori nainen, joka on mennyt naimisiin rahan takia ja ihastunut poikapuoleensa, vaan hän on kunnollinen ihminen, joka haluaa tehdä oikein, mutta on joutunut vaikeaan tilanteeseen. Myös Lund on älykäs ja ymmärtäväinen poliisi, eikä hänen vaimonsa Puck ole vain kokkauspalveluja tarjoava äänetön kotihengetär (kuten muistaakseni ranskalaisen poliisisankarin Maigretin vaimo), vaan itsessään kiinnostava ja hauska sivuhenkilö; Lund saa usein uusia oivalluksia keskustellessaan tapauksista hänen kanssaan. Muutenkin naiset ovat kirjassa näkyviä ja aktiivisia hahmoja.

Kirjassa yllätti kansainvälisyys (henkilöt olivat esimerkiksi asuneet välillä Ranskassa, ja joillakin heistä oli yhteyksiä myös Hollannin Aasian siirtomaihin) sekä "intialaisten" ihmisten melko näkyvä läsnäolo siinä. Jacquesilla on kirjassa salaperäinen intialainen ystävä Max ja Veralla intialainen ystävä Toetie Koeling, joka kuitenkin käyttää puheessaan usein 'malaijankielistä' eli toiselta suunnalta kuin Intiasta olevaa sanaa. Hollannin siirtomaat eivät muistaakseni olleet Intiassa vaan Kaakkois-Aasiassa, ja sana 'intialainen' vaikuttaa muistakin syistä kirjassa vähän käännösvirheeltä - suomennos on tehty tanskankielisestä käännöksestä - tai ainakin käytetyn toisin kuin miten sitä nykyään käytetään.

Kirja oli sympaattinen, leppoisa ja mukava luettava, ja hollantilaisuus toi siihen mukavan lisävivahteen. Dekkarin juoni oli nokkela ja loppuratkaisu yllättävä. Corsarilta on tämän kirjan lisäksi suomennettu ainakin kirja Viimeinen näytös. Sapo-sarjassa on lyhyt kirjoitus tästä Pikajuna pysähtyi -kirjasta.

 

 

 

 

 

 

 

 

Edit 6.6.22, 7.6.22.

Willy Corsari: Pikajuna pysähtyi, 1961 (Een expres stopte, 1938 [kirjassa annettu alkuteoksen nimi En ekspress stopte on väärin kirjoitettu]). WSOY, Sapo-sarja 56. Tanskankielisestä käännöksestä En Ekspress Standsede suomentanut Eero Ahmavaara. Kansi: Heikki Ahtiala. 200 sivua.

8 kommenttia:

  1. Aika jännä, että 60-luvulla on suomennettu hollantilainen dekkari. Siihen aikaan tuntui, että dekkaristeja oli vain kolme: Christie, Simenon ja Maria Lang.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tämä oli yllättävä löytö. Nämä vähemmän tunnetut dekkarikirjailijat ovat jääneet noiden isojen varjoon.

      Poista
  2. Sepä mukavaa, että löysit hollantilaisen dekkarin. Sikäläisiä dekkareita en ole koskaan lukenut tai edes törmännyt moisiin. Kiva kuulla, että tämä kirja oli muutenkin niin miellyttävä tuttavuus. Voisin katsoa, jos vaikka onnistuisin joskus löytämään tämän jostain. Hollantilaista kirjallisuutta en ole varmaan muutenkaan juuri lukenut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en ole muistaakseni lukenut yhtään hollantilaista kirjaa aiemmin, saati sitten dekkareita. Hassua, että niin lähellä sijaitsevan maan kirjallisuudesta tietää niin vähän.

      Poista
  3. Jännä löytö, enpä tiennyt että hollanninkielisiäkin dekkareita on suomennettu, mutta Sapossa on vissiin sitten ollut vuosien varrella kaikenlaisia erikoisempiakin nostoja jotka ovat ehkä jääneet katveeseen...

    Ja Intia kuulostaa kyllä käännösvirheeltä, Indonesia on ollut tärkeä siirtomaa ja Alankomaissa on nykyäänkin paljon ihmisiä joiden juuret ovat sieltäpäin joten veikkaisin että sitä on tarkoitettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näitä erikoisempiakin on tosiaan olemassa. 70-luvulla Sapossa julkaistiin myös (ainakin) kaksi japanilaista dekkaria, mutta näihin harvinaisempiin dekkareihin ei ehkä kiinnitetty paljon huomiota.

      Kirjassa on kummallinen alaviite: "Hollannissa sekarotuisia Intiasta kotoisin olevia ihmisiä nimitetään "intialaisiksi" " (s. 30). Sen lisäksi, että tuo sana "sekarotuinen" särähtää pahasti korvaan (kirjassa ei muistaakseni muuten käytetä sitä, ehkä alaviite on tanskalaisen käännöksen tekijän), viite on muutenkin outo - Intiasta kotoisin olevia ihmisiä nimitetään yleensäkin intialaisiksi ilman että siitä tarvitsee erikseen mainita. Viitteessä sanotaan näiden ihmisten olevan kotoisin Intiasta, mutta ehkä tässä tarkoitetaan Taka-Intiaa eli nykyistä Kaakkois-Aasiaa? Se selittäisi asian.

      Poista
    2. Kävin wikittämässä asioita (eri kielillä jopa) ja selvisi: Alankomaiden vanha siirtomaa, joka vastaa suurelta osin nykyistä Indonesiaa, on ollut nimeltään Nederlands-Indië, ja hollantilaiset joilla on juuria sielläpäin ovat "Indische Nederlanders" tai lyhyesti "Indisch".
      Kun taas nykyisen Intian asukkaat ovat hollanniksi "Indiaan".

      Ja okei, tuo ero on aika hankala toteuttaa suomeksi käännettynä käyttämättä alkukielisiä termejä, ja en tiedä onko eroa tehty myöskään tanskaksi...)

      Poista
    3. Mielenkiintoista! Hauskaa, että selvitit asian. Ehkä tanskaksikin pystyttiin tekemään ero noiden kahden "intialaisen" välillä, jolloin alaviitteessä olisi järkeä, mutta suomeksi se ei enää onnistunut (ja voi olla, että suomentaja ei itsekään tiennyt niiden eroa, koska wikittäminen ei silloin ollut mahdollista). Kiva verbi muuten tuo 'wikittää' :-) .

      Poista