maanantai 8. marraskuuta 2021

Pertti Rajala: Kalevala, 2002 (selkokirja)

Kalevala on osa suomalaista kulttuuria, ja jokin aika sitten halusin saada selville tärkeimmät Kalevalan tapahtumat, mutten kuitenkaan halunnut lukea koko kirjaa (ainakaan tällä hetkellä, se on kuitenkin alkanut hieman kiinnostaa). Kirjastosta löytynyt selkokielinen Kalevala sopi tähän tarkoitukseen mainiosti - reilut satasivuisesta kirjasta saa melko nopeasti ja kivuttomasti käsityksen Kalevalan tärkeimmistä sankareista ja siitä, mitä he opuksessa tekevät. Tiesin toki tunnetuimpien tarinoiden tapahtumat pääpiirteissään ennestäänkin ihan Gallen-Kallelan maalaustenkin takia.

Kun selkotyyliin tottuu, se on helppolukuista ja sujuvaa, ja Pertti Rajala on tehnyt hyvää ja huolellista työtä muuttaessaan tämän paksun runomuotoisen teoksen selkosuomeksi ja tehdessään sen sanastoltaan nykylukijalle helposti lähestyttäväksi (vaikka kaikki kirjan sanat eivät ymmärrettävästi kuulukaan ihan perussanastoon).

Rajala on sijoittanut tekstin lomaan mukavasti paljon lainauksia Kalevalan tekstistä, ja yllätyin siitä, miten monet tutut sanonnat ovat peräisin siitä, esimerkiksi nämä: Moni on kakku päältä kaunis, pelkkää silkkoa sisältä; lähteä soitellen sotaan; olla kallella kypärin; ei sinä ilmoisna ikänä, kuuna kullan valkeana. Kun sanontojen alkuperän tietää, on helppo huomata niiden Kalevalan runoille ominainen alkusointu.

Mainiossa #Karanteenitaidetta-haasteessa on myös pari Gallen-Kallelan Kalevala-teoksia toisintavaa kuvaa. Pertti Rajalan haastattelu ja asiaa selkokielestä ja selkokirjoista tässä. Myös Tuijata on haastatellut Pertti Rajalaa.

Karanteenitaidelinkki lisätty 9.11.21, haastattelulinkit 10.11.21.

Pertti Rajala: Kalevala. Selkokirja, 2002. BTJ Kirjastopalvelu Oy. Kansi: Tuija Sorsa. 112 sivua.

2 kommenttia:

  1. Hienoa, että on Kalevala luettuna! Selkokirjat ovat minusta oikein tervetullut kirjallisuuden laji. Tosi on, että Kalevalasta on yhtä sun toista noussut elelemään kansan lausahduksina. "Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi..."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juu, en nyt ihan vielä kehuskelisi Kalevalan luennalla tämän jälkeen... (siksi sanoin tuon edellisen kirjoituksen viestissä, etten ole lukenut Kalevalaa). Kun tutustuin asiaan, sain tietää, että Kalevalasta on erilaisia runomuotoisia versioita, Lönnrotin tekemät Vanha Kalevala (1835) ja paljon laajempi Uusi Kalevala (1849) ja lisäksi Martti Haavion toimittama Pienois-Kalevala (1938). Ehkä jonkin niistä saisi luettua joskus.

      Selkokirjat ovat kyllä hyviä olemassa, olen lukenut niitä muutaman.

      Tuo sanomasi on myös niin tuttu virke, ja esimerkiksi "avata sanainen arkkunsa" on myös peräisin Kalevalasta. Oli ihan mielenkiintoista tutustua Kalevalaan enemmän, niin huomasi miten paljon se on mukana suomalaisessa kulttuurissa ja puheessa, ja Tolkienkin sai siitä innoitusta teoksiinsa ja haltijakieleensä. Hän jopa ainakin yritti lukea Kalevalaa suomeksi. :)

      Poista