Aili valistaa Marttia siitä, että pesemättömiin astioihin kertyy bakteeripesäkkeitä. | Kuva: Finna |
Myös näytelmistä löytyy kevyttä kesälukemista. Agapetus eli Yrjö Soini on (kuten Kersti Bergroth) vanhoja mökkituttavuuksiani. Komedia saa alkunsa kaupunkilaisasunnosta, jossa kolme eri-ikäistä miestä - insinööri Arvi, maisteri Martti ja sanomalehtimies Salomon - yrittää selvitä taloudenpidosta sen jälkeen kun palvelija on kaksi päivää sitten lähtenyt. Tämä käy poikamiehiltä hyvin huonosti, minkä takia he ovat ilmoittaneet lehdessä palvelijan paikasta. Huonon viestinnän takia miehet palkkaavat yhden kotiapulaisen sijasta kukin yhden palvelijan - Helvin, Ailin ja Mantan - ja tästä saavat alkunsa koko näytelmän kestävät väärinymmärrykset ja erehdykset. Juoneen liittyy myös vääriä identiteettejä, perintöongelmia ja rakastumisia.
Näytelmä on nopeatempoinen, hauska ja helppolukuinen kepeä hupailu. Miesten esitetään siinä olevan täysin kykenemättömiä taloudenpitoon ja taloudenhoidon olevan täysin luontaista naisille, mutta mielestäni näytelmän yhtenä pohjatekstinä on silti se, että tätä ei enää pidetty aivan sanomatta selvänä (ja lähes sadassa vuodessa on jo melkein päästy eroon tästä käsityksestä), tai ainakin ajateltiin naisten pystyvän muuhunkin. Näytelmä oli omana aikanaan varmaan hurjempi kuin miltä se nyt tuntuu; nykyajan perspektiivistä katsottuna ei luultavasti aivan ymmärrä, miten shokeeraavaa oli se, että poikamiesten asunnossa yöpyi naimattomia naisia, ja erikoista se, että yksi näytelmän naisista oli maisteri.
AILI. Ja sitten tämä miesten taloudenhoito on niin tuhlaavaista. Kaikkia tarveaineita käytetään paljon enemmän kuin on välttämätöntä. Ajatelkaa, mikä kansantaloudellinen tappio se olisi, jos kaikissa talouksissa elettäisiin niin säästämättä kuin mitä ruoanjätteet tuolla näyttävät. (Menee pesupöydän luo.) Katsokaa nyt: tuossa on tuhansia kalorioja käyttämättä!
MARTTI. (Peittelemättä hämmästystään.) Kylläpä te puhutte oppineesti! Se on meidän eilisen aamiaisen jätteitä.
AILI. Niin - konkreettisempaa todistusta siitä, että taloudenhoito kuuluu naisille, voi tuskin saada.
MARTTI. Konkr...!
Näytelmä on ehkä tuttu televisiosta, koska se on filmattu kaksi kertaa (1932 ja 1938, Joel Rinne esitti molemmissa versioissa Arvia). Viides painos näytelmästä on otettu yli 30 vuotta ensiesityksen jälkeen ja kuvahausta päätellen sitä esitetään nykyäänkin, eli se on vedonnut suomalaisten huumorintajuun.
Kymmeniä kuvia vuoden 1938 elokuvasta löytyy Finnasta.
Agapetus: Olenko minä tullut haaremiin? Kolminäytöksinen farssi, 1958 (5. painos, alkuteos 1927). Otava. 135 sivua.
Hyvä että kerroit noista kahdesta filmauksesta, itselleni tuli mieleen lähinnä yksi (vissiin juuri tuo vuoden 1938 versio, jossa alkupuolella oleva miesten keittiöön jättämä tyhjien astiain ja puolitäysien ruuanvalmistuskattilain armaada kertoo pahasti häviölle kääntyneestä taistelusta. Katsoja on huojentunut kun keittiöön saapuu joku asiansa osaava ammattilainen (Siiri Angerkoski), joka pelastaa koko messin. Miehille jää silti osansa selvitellä asioja asuntoon saapuvien aikuisväestöön lukeutuvien henkilöitten ja pöydänalisten naistenkenkien kanssa.
VastaaPoistaJoo, mietin laittaisinko tähän kuvan siitä järkyttävästä tiskivuoresta minkä kolme miestä oli saanut kahdessa päivässä aikaan (löytyy tuosta Finnan linkistä). Topakka Manta onneksi pelastaa Ailin ja Helvin avulla tilanteen, miehillä on tarpeeksi ongelmia ilman tiskejäkin mm. noiden pöydän alla olevien kenkien kanssa. Elokuva on varmaan ihan hauska, itse en ole sitä nähnyt (Ansa Ikonen esittää vuoden 1938 versiossa Helviä).
Poista