Duncan Crosbie: Puutarhurin perinnetietoa, 2012

Puutarhakirjoja on hauska lukea (myös) syksyllä ja talvella, suunnitella tulevaa ja unelmoida seuraavan kesän vihreydestä ja kukkaloistosta. Olen aina ollut heikkona kaikenlaisiin nikseihin, ja kun ne tässä kirjassa yhdistyvät puutarhanhoitoon, siitä ei voi olla pitämättä. Crosbie on koonnut kirjaan perinteisiä englantilaisten puutarhurien neuvoja, joiden voi hänen mielestään olettaa pitävän paikkansa, koska menneinä aikoina kasvien viljelyssä on ollut kyse myös henkiinjäämisestä, ei pelkästään harrastuksesta. Nykyään tiedekin on todistanut jotkin näistä vinkeistä paikkansapitäviksi.

Tämä lyhyt ja pieni kirja on kirjoitettu sujuvana proosatekstinä kevyellä otteella, ja sitä oli helppo lukea. Englantilaisesta alkuperästään huolimatta useimmat vinkit sopivat myös Suomeen ja useimmat tuntuivat ihan järkeviltä, toimivuuden saa kuitenkin selville vain kokeilemalla. Monet olivat tuttuja myös muista yhteyksistä, mutta mukana oli myös joitakin minulle ihan uusia ohjeita. Kirjan loppupuolella oli parinkymmenen sivun luku kasvien käytöstä terveydenhoidossa, mikä ei minua niin kiinnostanut, mutta muuten kirja tuntui vaihtelevasti hyödylliseltä, ainakin jos aion ruveta viljelemään vihanneksia, jotka ovat kirjassa painopisteenä (viime vuosina olen laiskasti keskittynyt lähinnä perennoihin ja marjapensaisiin). Parantamisen varaakin kirjan vinkeissä kuitenkin olisi. Siinä esimerkiksi neuvottiin hautaamaan ruoanlaitosta mahdollisesti jääneet luut puutarhaan ravinteiden takia, vaikken usko niiden juuri tehoavan ilman hienontamista.

Tässä joitakin esimerkkejä neuvoista: papupenkin pohjalle kannattaa laittaa pari kerrosta sanomalehteä ja kerros hyvää kompostia tai lantaa, kehäkukka karkottaa tuholaisia (tuttu tieto monesta paikasta!) ja varsinkin peruna, tomaatti, herne, keräkaali ja ruusut hyötyvät kehäkukista naapureinaan. Nokkosvettä voi käyttää lannoitteena tai tuholaiskarkotteena. Sadonkorjuuaikaa varten annetaan vinkkejä lintujen karkottamiseen.

Reetta Tilviksen käännös on hyvä. Kirjan kuvituksena on teemaan sopivasti paljon vanhoja mustavalkoisia piirroskuvia, ja kirja on kauniin näköinen. Tällaiseen ohjekirjaan kaipaisi loppuun hakemistoa, varsinkin kun sisällysluettelossa on lueteltu vain suuremmat asiakokonaisuudet.

Duncan Crosbie: Puutarhurin perinnetietoa, 2012 (Tips from the Old Gardeners, 2002). Kustannus Oy Arkki. Suomentaja: Reetta Tilvis. Kannen tekijää ei kerrottu. 96 sivua.