Elämänsä traagisesta alusta huolimatta Alice Roosevelt oli (tämän kirjan perusteella) lapsuudestaan asti iloinen, ilkikurinen, energinen, epäsovinnainen, riehakas ja aikansa naiskäsityksiä ravisteleva tyttö ja nainen, joka ei kaivannut sääliä ja jota muut eivät yrityksistä huolimatta pystyneet hallitsemaan.
I can be president of the United States, or I can control Alice. I cannot possibly do both.
- Theodore Roosevelt
Tässä kuvakirjassa kerrotaan Alicen lapsuudesta ja nuoruudesta. Alice halusi elää täysillä ja "syödä koko maailman" (eat up the world), kuten hän itse sanoi: käydä paikoissa, tavata ihmisiä ja tehdä asioita. Hänestä tulee mieleen Peppi Pitkätossu: hän ei halunnut käydä tylsää tyttöjen sisäoppilaitosta, vaan hän halusi saada lemmikikseen apinan ja pitää housuja.
Hän joutui pitämään lapsena sääritukia monen vuoden ajan. Kun hän pääsi niistä, hänen isänsä kannusti häntä ajamaan polkupyörällä, ja Alice kuljeskeli Washingtonin kaduilla hallintorakennuksista mustalaisleireihin. Joidenkin seikkailujen jälkeen Roosevelt ajatteli, että villin Alicen pitää mennä sisäoppilaitokseen, mutta Alice oli koko kesän ajan niin onneton tästä, että isä muutti mielensä. Koulun asemesta Alice pääsi käyttämään vapaasti isänsä kirjastoa ja opetti itselleen tähtitiedettä, maantiedettä ja kreikan kielioppia ja luki Twainia, Dickensiä, Darwinia ja Raamatun kannesta kanteen. (En tiedä, kävikö hän koskaan varsinaista koulua.)
Alice kiinnostui isänsä työn myötä myös politiikasta. Kun hän oli 17-vuotias, Rooseveltista tuli Yhdysvaltain presidentti ja perhe muutti Valkoiseen taloon. Alice otti isänsä vieraat vastaan yhdessä vihreän lemmikkikäärmeensä(!) Emily Spinachin kanssa. Hän edusti erilaisissa tilaisuuksissa sekä vieraili Kuuban plantaaseilla ja Puerto Ricon kouluissa.
Roosevelt sanoi Alicelle, että "mukavat" ihmiset eivät halua nähdä nimiään lehdissä (hmm, olikohan hän samaa mieltä itsestään) ja kielsi häntä puhumasta lehdille. Lehdet kuitenkin rakastivat Alicea kuten kaikki muutkin (paitsi konservatiivit, jotka kauhistelivat hänen moraalittomuuttaan ja pitivät häntä järkyttävänä), ja lehdissä häntä kutsuttiin "Princess Aliceksi". Alice tarjosikin lehdille kirjoitettavaa: hän ajoi vauhdilla pikku avoautoaan, tanssi läpi yön ja nousi vasta puolen päivän aikaan, löi vetoa hevoskilpailuissa ja poltti tupakkaa. Eräs lehti jopa väitti, että hänen olisi nähty tanssivan katolla alusvaatteisillaan, minkä Alice itse kielsi.
Alice lähti amerikkalaisen lähetystön mukana neljän kuukauden pituiselle Aasian-matkalle laivalla Tyynenmeren yli ja piti hauskaa: hän tanssi Havaijilla hulaa, hyppäsi täysissä pukeissa laivan uima-altaaseen (!), katseli sumopainia Japanissa, tarkasti joukot Filippiineillä ja kiersi Kiinan keisarinnan puutarhoja. Matkalta tarttui mukaan myös sulhanen, kongressin jäsen Nicholas Longworth. Vaimona Alice kuunteli kongressin väittelyjä, ja hänestä tuli yksi isänsä luotetuimpia neuvonantajia ja innokkaimpia kannattajia. Hän ehti myös pelaamaan pokeria ja tanssimaan Vatikaanin tuomitsemaa turkey trot -tanssia. (Tanssi ei tässä opetusvideossa näytä järisyttävän paheelliselta, mutta Wikipedian mukaan tanssijoita saatettiin sakottaa häiritsevän käytöksen takia ja 15 naista erotettiin työstään, kun he tanssivat sitä lounastunnillaan.)
If you haven't got anything nice to say about anybody, come sit next to me. - Alice Roosevelt
Toisaalta Alice Roosevelt Longworth (1884-1980) oli hauska ja mielenkiintoinen tuttavuus, pitelemätön luonnonvoima, toisaalta tämän kirjan perusteella hänen käytöksensä tuntuu aika epäkypsältä ja kevyeltä - hän järkytti aikansa sovinnaisuuskäsityksiä, muttei käytöksellään tai toiminnallaan kuitenkaan parantanut naisten asemaa tai muutenkaan yrittänyt vaikuttaa tärkeisiin asioihin. Kirjasta ja sen kuvituksesta saa sellaisen käsityksen, että hän vain tanssahteli elämän läpi. Mutta on silti virkistävää, että hän teki sen, näytti, miten epäsovinnaisesti naiset voivat käyttäytyä ja antoi palttua monille rajoittaville säännöille.
Hän oli myös älykäs ja energinen, tiedonhaluisena ja aktiivisena poliitikon ja presidentin tyttärenä ja poliitikon vaimona hän tiesi politiikasta varmaan suunnilleen yhtä paljon kuin poliitikotkin, ei ollut syrjäänvetäytyvä tai turhan vaatimaton eikä antanut miehille automaattisesti etusijaa, ja hän oli ilmeisesti tärkeä taustavaikuttaja Washingtonissa. Yli 90-vuotiaaksi elänyttä Alice Roosevelt Longworthia nimitettiin "toiseksi Washingtonin monumentiksi". Tämä kirja loppuu Alicen aikuisuuden kynnykselle eli se antaa vain pienen kuvan hänen elämästään. Alice Roosevelt Longworth on kirjoittanut itse kirjoja, esimerkiksi muistelmateoksen Crowded Hours, hänestä on kirjoitettu elämäkertoja (esim. Stacy Corderyn Alice: Alice Roosevelt Longworth, from White House Princess to Washington Power Broker ja James Broughin Princess Alice), ja viime vuonna Stephanie Marie Thornton julkaisi hänen elämästään romaanin nimeltä American Princess. (Näistä kirjoista oli nyt vain tämä lastenkirja saatavilla.)
Olen keskittynyt pelkästään kirjan asiasisältöön, mutta tämä hyvin isokokoinen kirja on viehättävä kuvakirjana. Kuvat ovat värikkäitä ja sivun tai aukeaman kokoisia (sivulla saattaa olla myös pienempiä kuvia, mutta kaikki liittyvät temaattisesti yhteen), tekstiä ei ole sivuilla kovin paljon ja se on sijoitettu sivuille kuvien ääriviivojen mukaan. Sanan ja kuvan yhteistyö toimii hyvin: vaikka kuvat myötäilevätkin tekstin ajatusta, niissä riittää myös itsessään tutkimista ja löytämistä ja joskus ne tuovat kirjaan aivan oman ajatuksensa, ja ne ovat hauskoja. Lähes joka sivulla on vaaleansinistä väriä, mikä johtuu ilmeisesti siitä, että Alicen mukaan nimettiin väri, Alice Blue, joka vastasi hänen silmiensä siniharmaata väriä.
Edit 27.8.20.
Barbara Kerley: What To Do About Alice? How Alice Roosevelt broke the rules, charmed the world, and drove her father Teddy crazy! 2008. Scholastic Press. Kuvitus: Edwin Fotheringham. Ei sivunumeroita (44 sivua).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti