Alicen lisäksi päähenkilönä on dekkarin minäkertoja Joseph St. Clair, Theodore Rooseveltin kanssa sotinut, lännessä sheriffinä toiminut mies ja nykyinen salaisen palvelun asiamies, jonka tehtävänä on toimia villin 18-vuotiaan Alicen henkivartijana ja paimentajana. Joe St. Clair pukeutuu cowboy-saappaisiin, pitkään takkiin ja stetson-hattuun, joten hän muodostaa Alicen kanssa melko huomiotaherättävän parivaljakon 1900-luvun alun New Yorkissa, johon tarina pääasiassa sijoittuu.
Alice osallistuu New Yorkissa hienostoystäviensä kemuihin, joissa eräs vieras kuolee myrkytettyä boolia juotuaan. Kutsuissa vaimonsa kanssa ollut mies on ollut naistennaurattaja ja hyvin epämiellyttävä ihminen, joten epäiltyjä luulisi löytyvän, mutta kirjan poliisit tuntuvat tyhmemmiltä kuin laki sallii: he pidättävät mustan mekaanikon Peter Carlylen vain sen takia, että uhri on riidellyt tämän kanssa autostaan muutama päivä aiemmin. Poliisit tuntuvat pitävän ihan mahdollisena sitä, että mekaanikko olisi onnistautunut soluttautumaan New Yorkin ökyrikkaiden juhliin sujauttamaan myrkyn lasiin, ja joka tapauksessa heille tuntuu olevan tärkeintä saada joku pidätetyksi ja tuomituksi häiritsemättä rikkaita turhan takia.
Onneksi Alice ja Joe ovat aiemmin ystävystyneet Carlylen kanssa, saavat tämän ehdollisesti vapaaksi ja ryhtyvät itse selvittämään asiaa. Tämä ei ole aivan helppoa, koska heillä ei ole tutkimuksessa mitään virallista asemaa, mutta Alice luottaa siihen, että hänen nimensä avaa kaikki ovet, eikä olekaan väärässä. Myös hänen ensi käden tietonsa rikkaiden käyttäytymisestä auttavat häntä tutkimuksissa. Juoneen liittyy myös rikkaiden salaseura.
Raharikkaiden maailma ei juurikaan kiinnosta minua, ja kirjassakin hienoston jäsenet, uhri ja epäillyt, jäivät aika lailla pahvikuviksi. Kiinnostavampia hahmoja kirjassa olivat sivuhenkilöt, esimerkiksi Joen sisarpuoli ja Alicen ystävä, osaksi musta kokki Mariah, mekaanikko Peter Carlyle, naisjournalisti, joka auttoi parivaljakkoa tutkimuksissa, ja Alicen vaikuttava täti Anna Roosevelt Cowles. 1900-luvun alun värikäs New York oli myös tärkeä osa kirjan viehätystä; Koreto on omistanut kirjan maahanmuuttajille, joita oli tuohon aikaan kolmannes New York Cityn asukkaista. Myös Alicen ja Joen yhteistyö - molemmat välittävät toisistaan, vaikkeivät suoraan sitä sanokaan - oli kirjassa kiinnostavaa.
Koreto on onnistunut tasapainottelemaan hyvin Alicen luonteenpiirteiden kuvaamisessa: hänestä välittyy kuva nuoresta, epäsovinnaisesta, etuoikeutetusta, itsepäisestä ja itsekeskeisestäkin ihmisestä, mutta hän ei kuitenkaan tunnu ärsyttävältä ja hemmotellulta pikkutytöltä, vaan hän on älykäs, päättäväinen ja reilu kaikkia kohtaan eikä arvioi ihmisiä näiden taustan tai varakkuuden perusteella; kirjan asenne on hyvin demokraattinen. Kirja ja sen tapahtumat ovat tietysti fiktiota, joten Alice saattoi todellisessa elämässä olla tai olla olematta tällainen, mutta kirjan luonnekuva tuntuu sopivan yhteen sen kanssa, mitä tiedän Alice Rooseveltista (mikä on toki aika vähän).
Toisaalta kirjan juoni ei ollut kovin uskottava eivätkä Alicen ja Joen oivallukset ihmisluonteesta olleet mielestäni niin syvällisiä kuin mitä kirjassa annettiin ymmärtää. Ja vähemmälläkin olisi tullut selväksi, että Joe on oikeasti paljon älykkäämpi kuin miltä näyttää. Kirja oli kuitenkin leppoisaa cozy crime -luettavaa, ja vaikka olin sitä lukiessani flunssainen ja väsynyt, jaksoin hyvin lukea sitä.
Minun piti lukiessani tarkistaa netistä bourbonin ja viskin ero, koska Joella oli koko ajan mukanaan bourbonia sisältävä taskumatti, kun taas mielellään viskiä ja muita vahvoja drinkkejä kurkkuunsa kumoava Alice piti bourbonia juomakelvottomana. Niille, joiden viskitietous on yhtä heikkoa kuin minun: bourbon on amerikkalaista, maissista valmistettua, yleensä makeaa viskiä, kun taas viski valmistetaan yleensä ohrasta ja se on ilmeisesti vähemmän makeaa kuin bourbon.
R. J. Koreto on aiemmin kirjoittanut historiallisia dekkareita Lady Frances Ffolkesista, englantilaisesta suffragetista. Hänen kirjojaan ei ole käännetty suomeksi.
Helmet-haasteeseen tästä saa kohdan 4. Kirjan kannessa tai kuvauksessa on monta ihmistä.
Edit 28.8.20: pieniä muutoksia ja korjasin virheen.
R. J. Koreto: The Body in the Ballroom. An Alice Roosevelt Mystery, 2018. Crooked Lane. Kansi: Andy Ruggirello. 295 sivua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti