perjantai 2. lokakuuta 2020

James Bowen: El mundo según Bob, 2014 (Bobin maailma) - ei pelkästään kissanystäville!

Okei, tiedän että olen outo kun luen englantilaisia kirjoja espanjaksi, mutta löysin tämän kirjan kirpparilta, ja aina kannattaa hyödyntää tilaisuus lukea kirja jollakin vaikeammalla kielellä. Olen lukenut aiemman Bobista ja sen omistajasta James Bowenista kertovan kirjan Katukatti Bob: kissa joka muutti elämäni (2014) heti tuoreeltaan, joten olin aika varma, että pitäisin tästä kirjasta, koska Katukatti Bob oli jäänyt mieleen todella positiivisena lukukokemuksena, ja näin kävikin. Tämäkin kirja on käännetty suomeksi nimellä Bobin maailma: viisaan kissan ja katusoittajan myöhemmät seikkailut (2016). Bobista kerrotaan myös parissa muussa kirjassa, ja siitä on näköjään tehty myös elokuva Katukatti Bob (2017).

Sitten asiaan. Kirjan minäkertojana on James Bowen, joka on syntynyt Englannissa, mutta muuttanut pienenä äitinsä kanssa Australiaan vanhempien erottua. Hän oli tullut nuorena takaisin Englantiin luodakseen uraa muusikkona, mutta oli päätynyt asumaan kadulle, alkanut käyttää huumeita ja ollut heroiinikoukussa ja kodittomana Lontoon kaduilla kymmenen vuotta. Luulisi, että kirja olisi synkkä, mutta sitä se ei ole.

Ensimmäisessä Bob-kirjassa kerrotaan siitä, kun vieroituksessa oleva Bowen tapaa asuntonsa porraskäytävässä loukkaantuneen kissan ja ottaa sen hoitaakseen, vaikka hänestä tuntuukin, että hän pystyy vain juuri ja juuri huolehtimaan itsestään. Tällä teolla on kuitenkin suuri positiivinen vaikutus hänen elämäänsä, ja Bobista tulee hänelle valtavan tärkeä. Kuulin joskus eräästä televisiohaastattelusta kauan köyhyydessä eläneen ja myöhemmin elämänsä järjestykseen saaneen naisen mielestäni todella hyvän määritelmän köyhyydestä - "kenelläkään ei ole sinulle mitään annettavaa eikä sinulla ole mitään annettavaa kenellekään" - ja Bob muuttaa tämän Bowenin elämässä. James saa Bobilta luottamusta, toveruutta, rakkautta, hellyyttä ja hauskuutta, ja Bob tarvitsee Jamesin huolenpitoa joka päivä. Bowen onkin todella vastuullinen ja tunnollinen kissanomistaja.

Tässä myöhemmässä kirjassa kerrotaan lisää Bobin ja Jamesin elämästä. Vaikka Bob esiintyykin joka luvussa, kirja ei ole varsinaisesti kissakirja, vaan enemmänkin kuvaus Bowenin elämästä Bobin kanssa, millaisena se on mielestäni oikein kiinnostava. Bowen työskentelee The Big Issue -lehden myyjänä Lontoon kaduilla - todellakin työskentelee, mitä sivullinen ei ehkä ymmärrä. Myyjät joutuvat ostamaan lehdet omilla rahoillaan ja arvioimaan niiden menekin. Bowenilla on pitkä työmatka, ja hän myy lehtiä päivittäin tuntikausia kadulla sateessa, lumituiskussa ja helteessä, myös huonokuntoisena, koska rahaa on aina vain sen verran että hän tulee Bobin kanssa toimeen, eikä vapaapäiviin juuri ole varaa. Helsingin Iso Nro -lehden myyjiin suhtautuu ihan toisin tämän kirjan luettuaan, ja oma elämäni on paljon helpompaa kuin Bowenin elämä. Bowenilla on melkein aina Bob mukanaan (koska se itse haluaa tulla mukaan, Bowen ei pakota sitä mihinkään), mikä saa ihmiset suhtautumaan häneen positiivisemmin ja kiinnostuneemmin ja tekee työstä varmasti hauskempaa. Välillä hän tekee pieniä temppuja Bobin kanssa.

Ehkä arvokkainta kirjassa on se, että se saa ymmärtämään, että myös huumeidenkäyttäjät, sellaiset ihmiset joita ei yleensä näe eikä edes tahdo nähdä, ovat tärkeitä ja monipuolisia ihmisiä kuten kaikki muutkin, eikä huumekoukkuun jääminen tarkoita välttämättä lopullista kurjuutta. Vaikka olisi käyttänyt heroiinia kymmenen vuotta, on mahdollista lopettaa ja elää parempaa elämää. Yhteiskunnan silmissä Bowen ei ole arvokas - entinen asunnoton narkkari, jolla ei ole koulutusta eikä vakituista työpaikkaa - mutta silti hän jaksaa tehdä töitä, yrittää päästä kokonaan kuiville myös heroiinin korvikkeista ja selvitä elämästä huolimatta jatkuvasta epävarmuudesta ja turvattomuudesta. Bob varmasti auttaa tässä paljon: kissat ja koirat eivät välitä ihmisen menneisyydestä, ulkonäöstä tai varakkuudesta, vaan pitävät ihmisestä puhtaasti hänen itsensä vuoksi. Bowen sanookin kirjassa, että Bob valitsi hänet.

James Bowen tuntuu oikein sympaattiselta ja mukavalta ihmiseltä, ja hänelle toivoo hyvää. Hän on rehellinen ja avoin, ei kaunistele menneisyyttään tai huumeiden käytön todellisuutta, ei puolustele itseään tai syyttele muita, hän on kiltin ja ystävällisen tuntuinen ja hän pitää lukemisesta (pelien pelaamisen lisäksi). Kirja on kiinnostava ja hyvin kirjoitettu ja omasta mielestäni tosi liikuttava ja tunteisiin vetoava olematta imelä tai lälly. Kissanystävät varmasti tarttuvat tähän, mutta muidenkin kannattaa kokeilla tätä (tai tuota ensimmäistä kirjaa). Kirja kertoo rohkeudesta elää ja selvitä vaikeista kokemuksista sekä molemminpuolisesta ystävyydestä, luottamuksesta ja huolenpidosta, eikä näiden asioiden arvoa vähennä se, että ne ovat lajienvälisiä eivätkä ihmistenvälisiä. Kirja ja Bob ovatkin saaneet ystäviä ympäri maailmaa.

Monien vuosien ajan minulla oli ollut elämässäni vain vähän näitä kolmea arvokasta asiaa - uskoa, toivoa ja rakkautta. Mutta sitten kohtalon käänne antoi minulle kaikki kolme yhdellä kertaa. Kaikki ne ruumillistuivat vallattomassa, leikkisässä, viisaassa ja joskus ärtyisässä mutta aina uskollisessa kissassa, joka oli auttanut minua muuttamaan elämäni.
          Bob oli auttanut minua saamaan takaisin uskon itseeni ja maailmaan, joka minua ympäröi. Se oli näyttänyt minulle toivon, kun olin itse kykenemätön näkemään sitä. Mutta ennen kaikkea se oli antanut minulle ehdotonta rakkautta, jonka jokainen meistä ansaitsee. (260, käännös minun)

Kuva: takakansi

Bowen puhuu kirjassa Blue Cross -nimisestä eläintensuojelujärjestöstä, jonka autoklinikat kulkevat ympäri Lontoota ja muuallakin Iso-Britanniassa. Vähävaraiset voivat viedä eläimensä hoidettaviksi näille klinikoille, ilmeisesti ilmaiseksi, ja saada myös tietoa eläinten oikeasta hoidosta. Tämä kuulostaa mainiolta ajatukselta, koska Bowenilla ei olisi varmasti muuten ollut rahaa eläinlääkärimaksuihin, ja ilman Bobia hän ei olisi ehkä selvinnyt elämänsä vaikeuksista - hän sanoo kirjassa, että Bob on pelastanut hänet. Kirjassa puhutaan parista muustakin asunnottomasta, jolla on lemmikkieläin ja olen joskus nähnyt kuvia englantilaisista tai amerikkalaisista kodittomista koirineen, ja voi uskoa, että kodittomalle lemmikin ystävyys on kullanarvoista ja sille on myös tärkeää saada hoitoa tarvittaessa.

Melkein jokaiseen lukuun liittyy piirroskuva. Muita kirjoituksia kirjasta ainakin täällä: Kirjavinkit, Kirjakaapin avain, Tuntematon lukija, Anna minun lukea enemmän, Elämä on ihanaa.

Lisäys 3.10, 5.10. ja 25.10.20.

James Bowen: El mundo según Bob. Las nuevas aventuras del astuto gato callejero y su amigo, 2014 (The World According to Bob, 2013). La esfera de los libros. Käännös espanjaksi: Paz Pruneda. Piirrokset: Dan Williams. 264 sivua.

2 kommenttia:

  1. Kiva kun luit espanjaksi! Minuakin alkoi heti innostaa lukea taas espanjaksikin jotain, kun näin nuo sanat El mundo según Bob. Ja eipä sitä aina tule luettua alkukielellä; itse löysin kerran kirpputorilta Nuoren tytön päiväkirjan espanjankielisenä. Ja Paulo Coelhon Alkemistin luin ranskaksi - no, portugalia en sentään osaa.

    Nämä Bob-kirjat ovat ihania, olen niitä joskus lukenut. Muistaakseni näin kerran somessa, että Bob olisi kuollut. Olisipa tosi surullista Bowenille, jos näin on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun löytyi toinen samalla tavalla outo :). Vieraalla kielellä lukeminen tuo aina oman kivan lisänsä lukukokemukseen, ja siinähän se kielitaito samalla kehittyy.

      Bobista kertovat kirjat ovat tosiaan ihania. Ajattelin kyllä tätä kirjaa lukiessa, että jossain vaiheessa Bowen joutuu luopumaan Bobista. Lemmikistä luopuminen on vaikeaa, vaikka siihen tietääkin varautua. Bobin ja Bowenin tapauksessa se on varmaan vielä tavallista vaikeampaa, tosiaan surullista Bowenille jos Bob on kuollut.

      Poista