Ben Okri: A Way of Being Free, 1997

Tätini lykkäsi minulle tämän esseekokoelman kymmenisen vuotta sitten. Annoin sen hautua hyllyssä muutaman vuoden ja sitten tartuin siihen odottaen sen olevan tylsä, mutta yllätyksekseni pidin siitä. Nyt luin sen uudelleen ja pidin siitä edelleen.

Nigerialaista Ben Okria on joskus veikattu mahdolliseksi nobelistiksi, ja tämän kirjan perusteella ymmärrän sen, vaikken ole lukenut yhtään hänen romaaniaan (ja myönnän suosiolla, että olen kaikkea muuta kuin nobelkirjallisuuden asiantuntija). Teksti on ajateltua, joka sivulla olisi jotain sitaatiksi sopivaa. En tiedä, mitä kirjasta jäi loppujen lopuksi mieleen ja olenko vapaampi tämän luettuani, mutta jotenkin tätä kirjaa lukiessa tuli hyvä olo, ja luen tämän varmaan joskus vielä uudestaan. Ehkä tätä oli hyvä lukea sen takia, että tällaisista asioista ei tule luettua kovin usein.

Kirjassa puhutaan mm. tarinankerronnasta, luovuudesta, rohkeudesta, hyvän kirjallisuuden merkityksestä ja vapaudesta. Teksti on kaunista ja kuulasta. Okri puhuu tärkeistä asioista aforistisesti, filosofisesti ja runollisesti.

There are many ways to die, and not all of them have to do with extinction. A lot of them have to do with living. Living many lies. Living without asking questions. Living in the cave of your own prejudices. Living the life imposed on you, the dreams and codes of your ancestors. (52)

Varsinkin kirjan alkupuolella kirjoittajan ääni on puhtaasti kirjailijan ja humanistin ilman kansallisuutta tai muuta luokittelua. Loppupuolella, kun Okri puhuu Shakespearen Othellosta ja sen merkityksestä, että Othello oli musta, ja esimerkiksi kolonialismista ja sorrosta, häntä ajattelee enemmän afrikkalaisena, mutta silloinkaan tämä ei ole tekstissä olennainen asia. Mielestäni oli virkistävää lukea tekstiä, jossa kirjoittaja puhuu yleensä ihmisenä eikä tietynlaisena ihmisenä. Pidin kirjassa myös siitä, että Okri ei kertaakaan käyttänyt ärsyttävää geneeristä he-pronominia kuvaamaan ihmisiä yleensä. Hänelle ihmiskunta tuntuu olevan kokonaisuus, jonka jäsenissä on tärkeintä ihmisyys, ei heitä erottavat tekijät.

The worst realities of our age are manufactured realities. It is therefore our task, as creative participants in the universe, to redream our world. The fact of possessing imagination means that everything can be redreamed. Each reality can have its alternative possibilities. Human beings are blessed with the necessity of transformation. (49)

Suomenkielisen Wikipedian mukaan Okri on kirjoittanut 11 romaania ja lisäksi novelleja, runoja ja tämän esseekokoelman. Wikipedian artikkeli ei kyllä ole ajan tasalla; sen mukaan Okrin viimeisin kirja on vuodelta 2007, vaikka hän on viime vuonna julkaissut kirjan Prayer for the Living. Vaikka Okria on "usein kuvattu yhdeksi Afrikan parhaista kirjoittajista" (Wikipedia), hänen teoksistaan on suomennettu vain Vaarallista rakkautta (1996), enkä löytänyt yhtään blogikirjoitusta hänen kirjoistaan.

Okrin omat sivut ovat täällä. Birds of Heaven -kirjan esittelyssä sanotaan, että Okrin keskeisiä teemoja ovat "sanojen voima sekä kirjoittajan ja tarinankertojan rooli muuttuvassa maailmassa", mikä sopii tähän esseekokoelmaan mainiosti. Lukemassani kirjassa on kuitenkin myös luku Beyond Words, jonka mukaan tarvitsemme joskus vähemmän sanoja.

I think we need more of the wordless in our lives. We need more stillness, more of a sense of wonder, a feeling for the mystery of life. We need more love, more silence, more deep listening, more deep giving. (90)

Edit 22.6., 23.6., 26.6.20.

Ben Okri: A Way of Being Free, 1998 (1997). Phoenix. 133 sivua.