Ethel Lina White: While She Sleeps! (2001/1940)

Luin Murhaavat naiset -kirjasta englantilaisen Ethel Lina Whiten sympaattisen dekkarinovellin, ja häntä on myös verrattu yhteen dekkarisuosikkiini Celia Fremliniin, joten odotin pitäväni tästä kirjasta, enkä pettynytkään. Fremliniin verrattuna Whiten kirja on kuitenkin melkoisesti keveämpi ja epärealistisempi. Alfred Hitchcockin elokuva Nainen katoaa (1938) perustuu Whiten teokseen The Wheel Spins.

Kirjan nimeksi sopisi paremminkin Miss Loveapple's Luck, koska juoni on eräänlaista kissa ja hiiri -leikkiä päähenkilön hyvän onnen ja hänen uhkanaan olevien varkaiden ja murhaajan, jotka eivät liity mitenkään toisiinsa, välillä. (Päähenkilö ei juuri ole nukkuessaan vaarassa, vaikka kirjan nimen lisäksi takakannessakin väitetään näin.) Neiti Loveapple itse ei koko kirjan aikana onnensa takia edes huomaa olevansa hengenvaarassa, vaikka varkaat aiheuttavatkin yhden varsin ikävän tilanteen, ja Sveitsiin suuntautuneelta lomamatkalta palatessaan hän ihmettelee harmistuneena, miten hänellä on poikkeuksellisesti koko ajan ollut niin huono onni, vaikka lukija tietää, että näennäisen huono tuuri on monesti pelastanut hänet. Kirjan kansikuva (jossa kuvan nainen ilmeisesti kyynelehtii nenäliina kädessään) ei liity juoneen: neiti Loveapple on harvinaisen tasapainoinen ja hyväntuulinen ihminen, joka takaiskujenkin jälkeen alkaa nopeasti taas nauttia elämästä. Tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1937 tai 1938 (kirjassa mainitaan ohimennen Disneyn Lumikki-elokuva sekä Chamberlain ja kriisi), mutta lähestyvä sota ei näy missään, ja matkustamisessa junalla Euroopassa ei ole mitään ongelmia.

Kirjan päähenkilöt ovat mukavalla tavalla outoja. 28-vuotias neiti Loveapple ei ole vanhapiikuuteensa tyytyvä, vaan siitä nauttiva nainen, joka on vakaasti päättänyt pysyä sinkkuna, koska hän ei halua miestä sotkemaan hyvää elämäänsä. Hän pitää tiukasti kiinni itsenäisyydestään. Hän kertoo etunimensä vain yhdelle ihmiselle kirjassa, vaikka muutkin yrittävät saada sen selville, eikä lukijakaan saa tietää sitä koko kirjan aikana. Vaikka hän on ystävällinen ja avulias, hänellä ei ole mitään tarvetta miellyttää ihmisiä, ja silloin kun ihmisillä ei hänen mielestään ole oikeutta pyyntöihinsä, hän jättää ne yksinkertaisesti huomiotta. Hän on tarkka rahojen käyttäjä, ja hän on perinnöllään ja onnenpelistä saamallaan voitolla ostanut itselleen kolme taloa – yhden pääasiallisen asuinpaikan maalta, toisen Lontoosta ja kolmannen rannikolta – koska on aina unelmoinut kolmesta talosta, vaikka talojen takia hänelle on jäänyt melko vähän käyttörahaa. Hän käyttää lomalla shortseja, mutta pitää naisten housujen käyttämistä moraalittomana.

His advice was unwelcome to Miss Loveapple, for two reasons. To begin with, it was an oblique reflection on the judgment of an unmarried woman and a statement of her need of masculine advice. It also raised a point about which she and Elsie had heated discussions.

         Her elevated chin hinted that he had taken a liberty.

         'Thank you,' she said coolly, 'but I am capable of making my own arrangements. ...'

Neiti Loveapplella on kotiapulainen Elsie, ja molemmat ovat ehdottoman lojaaleja toisilleen ja pitävät toisistaan kovasti, vaikka neiti Loveapple onkin se, joka on työnantajan roolissa ja joka päättää. Koska Elsie ei ole kovin vahva, neiti Loveapple tekee mielihyvin kotonaan raskaammat työt, kuten lattioiden pesun tai maan kääntämisen puutarhassa (”se pitää minut kunnossa”). Elsie on tärkeä osa juonta, ja murhaajasta on mahdollisesti vaaraa hänellekin. Neiti Loveapplella on myös kaksi ”karvavauvaa” (fur babies), kissa ja koira. Henkilökuvaus ei ollut mitenkään syvällistä, mutta pidin henkilöistä silti.

Kirjan alkupuoli meni mukavasti henkilöihin tutustuessa, mutta Sveitsin matkalla juoni kävi vähän turhan kiemuraiseksi ja tuntui jonkin verran polkevan paikallaan, joten kirjan loppu ei täysin imaissut mukaansa. Kirjasta jäi silti mukava jälkimaku. (Alkoi myös tehdä mieli matkustaa Sveitsiin, tarkistin paikat lukiessa netistä ja maisemat olivat upeita!) Kirjassa oli melkoisesti kulttuuriviitteitä ja minulle vieraita sanoja, mikä hidasti lukemista jonkin verran (näitä ei olisi tarvinnut tarkistaa, mutta kun kerran ryhdyin siihen, jatkoin sitä koko kirjan ajan). Kirja olisi varmaan melko hankala käännettävä, tässä pari esimerkkiä – tai itse asiassa näitä ei voi kääntää ilman pitkiä selityksiä, ja alkukielelläkin luettuna nämä olisivat menneet kokonaan ohi ellen olisi tarkistanut niitä.

[Elsie riehuu nurmikolla kissa Davidin ja koira Scottien kanssa ja nousee ylös.]

'David's doing the Lambeth Walk,' she said primly.

         'Oi,' responded Miss Loveapple mechanically. ...

Lambeth Walk oli tuohon aikaan (ja nykyäänkin vanhojentansseissa) suosittu tanssi, jonka laulun sanoissa sanojen ”Lambeth Walk” jälkeen tulee aina huudahdus ”Oi!”, joka englannin kielessä viittaa työväenluokkaan ja toisin kuin suomessa, tarkoittaa huomion herättämistä, yllättymistä tai paheksuntaa (Wikipedia).

[Neiti Loveapple antaa ehdoksi kylän myyjäisiin osallistumiselleen sen, että Elsie saa toimia siellä arvostetussa roolissa myyjänä, eikä vain tarjoilemassa teetä.]

'Won't she be more useful waiting at the teas?'

         'Yes – but that wouldn't be any change for her. Oh, I know you all think she's lazy and too big for her boots, but she gives me something that money can't buy. She's devoted to me. I know she would follow me ”to the gallows'-foot – and after.”'

         Miss Loveapple laughed to prove that she was not emotional, ...

Lainaus on Rudyard Kiplingin runosta The Thousandth Man (sanat, analyysi), joka juhlistaa miesten välistä lujaa ystävyyttä, nykytermein kaiketi homososiaalisuutta. Viittaus kaiken voittavaan ystävyyteen muutetaan tässä naisten väliseksi ystävyydeksi.

Ethel Lina White: While She Sleeps! (2001, alkuteos 1940). Dales Large Print Books. 301 sivua (isotekstinen).