Tämä
ei ollut minun kirjani. Osaksi se johtui siitä, että minulla oli
väärät odotukset tämän suhteen. Takakannessa tätä sanotaan
psykologiseksi trilleriksi ja kirjastossakin tämä oli luokiteltu
jännityskirjoihin, joten ajattelin, että tämä olisi hyvä jännäri
kesäpäiviin, varsinkin kun olin lukenut tästä jonkin positiivisen blogiarvionkin. Tämä sopikin hyvin hellepäivälukemiseksi, koska
kirjassakin oli muistaakseni koko ajan helle tai ukkonen.
Kirja
ei kuitenkaan ollut mielestäni jännittävä. Lähinnä
se oli minusta nelikymppisen asumuseroa yksinäisellä saarella testaavan Klarissan
parisuhdekokeiluja, johon oli sekoitettu yliluonnollisia elementtejä.
Klarissa oli mielestäni epäitsenäinen, tahdoton, muiden vietävissä
ja epälooginen. Olisin tahtonut sanoa hänelle, että ”Ryhdistäydy,
nainen, sinun ei tarvitse suostua kaikkeen mitä muut ehdottavat”.
Hyvää
kirjassa oli se, että se oli sujuvasti kirjoitettu ja
helppolukuinen, ja loppuratkaisu (jos ymmärsin sen oikein) antoi kirjan prologille ja joillekin sen elementeille uuden tulkinnan. Kesän tuntu ja saariluonto olivat kirjassa vahvoina mukana. Positiivista kirjassa oli myös se, että Timonen on rohkeasti kokeillut Suomessa harvinaista genreä (myyttinen tai yliluonnollinen jännitys) eikä ollut lähtenyt turhaan venyttämään kirjan pituutta. Jos en olisi etsinyt kirjasta trillerimäisyyttä,
olisin saattanut pitää siitä enemmän.
Monet muut ovat saaneet tästä kirjasta minua enemmän, ja siitä on löydetty myös jännitystä. Kiiltomadossa tätä verrattiin chick lit -kirjallisuuteen, jossa kuvataan vanhempia henkilöitä, ja koska en yleensä pidä chick lit -kirjoja kovin kiinnostavina, ei ihme, ettei tämäkään iskenyt. Kirjasta löydettiin erotiikkaa, mistä olen samaa mieltä. Kirsin Book Clubissa mietittiin vertauskuvallisuutta ja käytännön seikkoja eikä niin innostuttu. Kirjan jos toisenkin -blogissa, Lurun luvuissa ja Mari A:n kirjablogissa tästä pidettiin, ja myös Krista ja Suketus pitivät tästä.
Helmet-haasteeseen saan tästä kohdan 41. Kirjassa laitetaan ruokaa tai leivotaan. Tämä ei ole kirjassa mitenkään oleellinen asia, mutta Klarissa tekee itselleen aamujuomaa, johon tulee kurkkuja ja sellereitä, ja leipoo raparperimuffinsseja.
Lisäys 29.6.20.
Karoliina Timonen: Kesäinen illuusioni, 2015. WSOY. Kannen tekijää ei mainittu (tai se on kirjaston tarran alla). 165 sivua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti