Juoksu Yönmaahan. Tulkintoja intiaanirunoista. Valikoinut ja suomentanut Jorma Eronen, 1977

Tässä kirjassa on intiaanirunoja Etelä-Amerikan jibaroista pohjoisen eskimoihin sekä Pohjois-Amerikan pyynti-keräilijäkulttuureista Väli- ja Etelä-Amerikan korkeakulttuureihin (atsteekit ja mayat). Runot on ryhmitelty löyhästi temaattisiin lukuihin. Kirjassa on jonkin verran kuvia, jotka vaikuttavat intiaanien oman taiteen piirrosjäljennöksiltä. Käytän postauksessa samoja termejä kuin kirjassa (esim. eskimot vs. inuitit, atsteekit vs. asteekit, intiaanit vs. Amerikan alkuperäiskansat).

Olen oppinut lukemaan runoja ilman että tunnen tarvetta ymmärtää kaiken niissä sanotun. Tätä kokoelmaa lukiessani luovuin yleensäkin yrityksestä ymmärtää ja vain heittäydyin sanojen vietäväksi, koska minulta puuttuvat pohjatiedot eri heimojen kulttuureista, tavoista, taruista ja vähän historiastakin, joihin monet runot tuntuvat oleellisesti liittyvän. Asenteeni oli joissain kohdissa kuin yhden navajorunon: Sanat eivät merkitse mitään, mutta laulu tarkoittaa // Ota, annan sen sinulle. Kokoelma on hämmentävä: siinä on runoja, jotka kävisivät proosarunosta, kokeellisesta runosta, surrealistisesta runosta ja tajunnanvirtarunosta (jos tällaisia on), ja sitten siinä on myös muodoltaan ja sisällöltään tutun tuntuisia runoja. Jotkin runoista ovat ennemminkin kertomuksia, riittejä tai loitsuja, ja mukana on myös ainakin yksi todella rivo pitkä runo (ehkä se liittyy johonkin riittiin?). Loppusoinnullisia runoja ei ole ollenkaan, ja on vaikea sanoa oliko alkuperäisissä runoissa loppusointuja, koska suomen ja alkuperäisten runojen välissä on vielä englanti. Vai ovatko loppusoinnut vain länsimaisen runouden piirre?

Runojen valikoijan ja suomentajan Jorma Erosen rooli lopputuloksessa on epäselvä, koska Alkusana-luku on vain reilun sivun pituinen eikä Eronen kerro käännös- ja valintaperiaatteistaan juuri ollenkaan. Koska kirjan nimessä puhutaan ”tulkinnoista”, mietin, minkä verran Eronen on muuntanut englanninkielisiä lähteitään. Seuraava tieto viittaisi siihen, että käännös on tehty melko vapaasti: Minäkin olen kuunnellut intiaanien lauluja, koettanut kuunnella myös sanattomuutta. Olen opetellut itse sanomaan, joskus kääntäen, joskus myös karsien ja järjestäen. Jorma Eronen (1950-2020) oli itsekin runoilija (hänen Uiguristaan kirjoitus tässä).

Erikoinen piirre tässä kokoelmassa on se, että aloin odottaa tietyn tyylisiä runoja tietyiltä heimoilta – esimerkiksi quechuoilla oli kauniita, helposti ymmärrettäviä runoja. Runoissa ei mainita tekijöitä, vain kyseessä oleva heimo, eli ehkä nämä olivat enemmän koko heimon kuin yksittäisten ihmisten runoutta, samoin kuin kalevalarunot Suomessa. Tai ehkä runojen kerääjät olivat keränneet ne vain yhdeltä heimon ihmiseltä, ja ne ovat siksi saman tyylisiä. (Kirjan loppupuolella on luku Runoilijat, mutten ymmärtänyt siitä mitään. Tässä luvun alkua: HiiliMies. Pimeyden Neito. Vuorten Pää. Kaikki Vedet. Hän Joka Muuttuu. Näitä nimiä on peräkkäin lueteltuina kolme tiheään painettua sivua, eikä niitä ole mitenkään yhdistetty yksittäisiin runoihin.)

En välttämättä pitänyt monista kirjan runoista kovinkaan paljon, mutta mukana oli myös useita hienoja runoja. Oli myös hauska saada vahvistus joskus Tiede-lehdestä lukemalleni artikkelille, jossa sanottiin, että runous oli atsteekeille tärkeää; heillä on kirjassa joitakin karmean väkivaltaisia rituaaleja kuvaavia runoja, mutta myös monia hienostuneita, kauniita runoja. On kulttuuriteko, että Suomessa on julkaistu tällainen kirja intiaanien runoista, koska käsitykseni mukaan intiaaneja käsittelevät kirjat ovat yleensä tietokirjoja tai länsimaalaisten näkökulmasta kirjoitettua fiktiota. Myös näkemäni elokuvat, joissa on intiaaneja, ovat olleet länsimaalaisten tekemiä.

Olen islantilaisrunokirjan tapaan lainannut tähän useita runoja näytteeksi. Jos tässä tuntuu olevan tekijänoikeuskysymyksiä, kommentoikaa.

Yön toistuvasta ylistyksestä (ote)

Asukoon kotipolulla rauha!

Palatkoon kaikki kotiin!

Kaunis on kävellä minun

Kaunis kulkea eteenpäin

Kaunis käydä taaksepäin

Kauneus kaartuu ylleni

Kauneus kaartuu ympärilleni

Se loppuu kauneuteen

Se päättyy kauneuteen

Navajo

Kielitapahtuma

Kaikki keskustelu viittaa veteen

Kun joku astuu sisään, sanotaan:

”Jotain kelluu tänne päin”

Kun joku istuutuu, sanotaan:

”Näyttää siltä, kuin kelluminen loppuisi”

Navajo

Vauhko koira

Räikkää riheltäen laulan Koira-lauluja muiden nukkuessa

Tappelen mielipuolisesti jos joku tulee sanomaan jotain

Sotken ihoni valkealla maalilla

Nousen valkean hevosen selkään

Peitän siltä silmät

Pakotan sen syöksymään äkkijyrkänteeltä

Ruhjoudumme

Crow

Aurinko kiiluu kastepisarassa, kuivuu

Silmissäni loistavat kasvosi, minä elän

Atsteekki

Pitkät hiukset tyynynään tyttö nukkuu

Eivät kyyneleet valu hänen silmistään

verta hän itkee

Mistä hän uneksii? Kuka on häntä loukannut?

Viserrä pikkulintu, vihellä hänelle

Herätä pian hänet, pikkulintu

Quechua

Prinsessan ja prinssin laulu

Koska olet tähti niin                  Jos olen tähti niin

tuikit yössä                              Puhkaise sydämeni

aurinkotulilla                            aurinkotulilla

en sinua enää näe                    sammuta silmäni

Kutsut niin                               Jos kuulet niin

kuunvalossa                            pidä kiirettä

kun lähestyn                            jos minusta on tullut lunta

muutut lumeksi                        sytytä minut

Tulessani                                 Vaikka olisin kastetta

olet kaste                                tulee suuhuni ei ei

olet tuuli                                  vaikka olisin unta

olet uni                                    ethän hävitä minua

Quechua

Istutus

Jalkani jäljistä työntyvät lehdenterät

Jalkani jäljistä sädehtivät lehdet

Taimien kärjet huojuvat jalkani jäljillä

Tähkät nojaavat toisiinsa jalkani jäljillä

Jalkani jäljellä taitan varren

Jalkani jäljellä poimin tähkän

Jäljessäni sirot nuput

Savu tupruaa talostani

Ilo asuu talossani

Jalkani jäljet

Jalkani jäljet

Elän valossa päivän

Osaga

Kaava jolla saa vihollisesta ystävän

Upota jalkasi siitepölyyn

Upota kätesi siitepölyyn

Upota kasvosi siitepölyyn

Jaloistasi tulee siitepölyä

Käsistäsi tulee siitepölyä

Siitepölyä tulee ajatuksistasi

Äänestäsi tulee siitepölyä

Polku on kaunis

Ole hiljaa

Navajo

Hämähäkki kutoi tien ja sitä on kauris kulkenut

Yuma

kun kuljemme, näyt kulkevat, niitä on kaikkialla

näyt täyttävät koko majan, ne koskettavat lapsia

näyt koskettavat lapsia, ne antavat lapsille unelmia

näyt antavat lapsille terveyden ja voiman

ja onnen ja hyvyyden unelmia

näyt koskettavat kaikkia, siksi on hyvä olla

näkyjen hipaistessa

yksitellen lapset lähtevät omiin koteihinsa

ja näkyjen antamat unelmat menevät heidän mukanaan

ja ilahduttavat

Pawnee

         Heimoni nuorukaiset eivät koskaan tee teille työtä

Teidän työtänne tehdessä ei voi nähdä unia

ja viisaus tulee unesta

         Käskette minua kyntämään maata. Revinkö äitini rinnat?

Silloin hän ei ottaisi minua syliinsä

Käskette minua kaivamaan kiviä. Raastanko hänen luunsa?

Hän ei ottaisi minua sisäänsä synnyttääkseen minut uudelleen

Käskette minua leikkaamaan heinää ja myymään sitä

ja rikastumaan. Kuinka uskaltaisin katkoa äitini tukan?

        Teidän lakinne on huono laki, eikä heimoni tottele sitä

Kaikki kuolleet syntyvät varmasti uudestaan

Odotamme täällä isiemme asunnossa ja olemme valmiit

käymään heidän kanssaan äitimme luo

Nez Percé

Heimot tai intiaanikansat, joiden runoja kirjassa on: acoma, apassi, arapaho, atsteekki, ayacucho, buffalo, carrier, cherokee, cheyenne, chippewa, cora, cree, crow, cuna, dakota, eskimo, fox, gitksan, haida, hopi, huichol, irokeesi, jibaro, jukuts, kalapuya, kato, keresan, kiowa, komanssi, kvakiutl, loucheux, makah, mandan, maya, modok, mustajalka, navajo, netchili, nez percé, oglala, omaha, osaga, oto, paiute, pampa, papago, pawnee, pima, quechua, seneca, shoshone, takelma, tewa, tlingit, tsimshian, tupi, uitoto, wabanaki, winnebago, wintu, yaqui, yuma, zuñi.

Vaikka runojen tekijät ovat tuntemattomia, heidän joukossaan on varmasti myös naisia, joten tämä kirja sopii LauraKatarooman lukuhaasteeseen, jossa luetaan ei-valkoisia ja ei-miehiä.

Korjaus 25.6.2020.

Juoksu Yönmaahan. Tulkintoja intiaanirunoista, 1977. Valikoinut ja suomentanut Jorma Eronen. Otava. Piirrosten tekijää ei kerrottu. 267 tekstisivua.