Nils Hövenmark: Kunnallismurha (Kommunaldådet, 1975)

On vaikea kuvitella vähemmän mediaseksikästä aihetta kuin kunnanvaltuusto, mutta niinpä vain Hövenmark on tehnyt tästäkin dekkarin. Siinä on samoja henkilöitä kuin hänen aiemmissa dekkareissaan (joista tässä), esimerkiksi poliisi Vilhelm Lundberg ja kirjojen salapoliisi Gudrun Frisk sekä kunnanjohtaja Victor Swenson, josta on nyt tullut entinen kunnanjohtaja. Koska tämä dekkari sijoittuu paljon aiempia kirjoja myöhempään ajankohtaan, vuoteen 1971, he ovat jo 50-65-vuotiaita.

Kunnanvaltuuston valtasuhteissa on tapahtunut muutos muiden valtuutettujen kyllästyttyä kuntaa vuosikymmeniä hallinneeseen troikkaan, Victor Swensoniin, Leo Lindmarkiin ja virkamies Tryggve Bergiin. Tämän seurauksena Victor Swenson on eronnut kunnanjohtajan työstä, mutta se ei ole estänyt pahaa verta ja myrkyllisten juorujen leviämistä pohjoisruotsalaiseen Svartseleen. Levoton ja surullinen Victor kävelee Svartsele-järven rannalla utuisena, kylmänä lokakuun lopun iltana, kun hän kuulee järveltä airojen ääntä ja molskahduksen, kun jotain isoa pudotetaan veteen. Hän ei saa asiaa mielestään ja alkaa selvitellä asiaa, vaikka poliisi pitääkin juttua vähäisenä.

Ehkä syynä oli Ainan kuolema. … He olivat olleet naimisissa melkein kolmekymmentä vuotta. Onnellinen avioliitto, tottahan toki. He olivat niin onnellisia kuin kaksi ihmistä tosiaan voivat olla, vaikka ovat toisilleen täysin yhdentekeviä. Victor oli ollut tyytyväinen Ainaansa. Niin kuin voi olla tyytyväinen hyvään ja varsin edustavaan taloudenhoitajaan. Ja Aina oli ollut ylpeä hänestä. Ylpeä siitä että oli naimisissa hänen kanssaan. Enempää heistä ei juuri voinut sanoa. … Kuinka hän olisi voinut muuttaa mitään? Hän joka oli rakastanut vain kerran. Neljäkymmentä vuotta sitten.

Hövenmarkin dekkarit eivät koskaan ole mitään piinaavaa jännitystä ja nopeatahtista toimintaa, vaan enemmänkin ihmisten ja heidän suhteidensa tarkastelua, ja tässä jännityselementti kehittyy vielä hitaammin kuin muissa lukemissani. Kunta ei ole mukana vain kirjan nimessä, vaan kirjassa pohditaan paljon autioituvan pohjoisen kunnan elinehtoja, kunnanvaltuuston kykyä ja mahdollisuutta tehdä oikeita päätöksiä sekä kunnanvaltuuston valtasuhteita ja poliittista prosessia. Victor Swenson, joka Olen utelias ja kuollut -kirjassa vaikutti lähinnä kielteiseltä hahmolta, nousee tässä kirjassa keskeiseksi henkilöksi ja hänen luonnettaan ja toimintaansa politiikassa valotetaan monelta puolelta, sekä negatiiviselta että positiiviselta kannalta. Kirjan kerronnan näkökulma vaihtelee monta kertaa ja ihmisistä esitetyt käsitykset muuttuvat kommentoijan mukaan, mikä lisää kirjan kiinnostavuutta.

Kirjan alussa, jossa kuvataan Victor Swensonin ajatuksia ja kävelyä järven rannalla, huomiotani kiinnittivät lyhyet, yksinkertaiset, töksähtelevät lauseet. Ajattelin niiden kuvaavan Victorin mielentilaa, mutta huomasin, että tällaiset lauseet ovat tyypillisiä koko kirjalle. Seassa on kuitenkin myös jonkin verran pidempiä lauseita ja dialogia, joten ne eivät tunnu niin töksähteleviltä kuin alussa (tai sitten olin vain jo tottunut niihin). En yleensä kiinnitä huomiota lauseiden pituuteen, mutta tällainenkin asia vaikuttaa kirjan tunnelmaan. Päivö Taubertin käännös oli ihan hyvä.

Kirjasta jäi aika alakuloinen vaikutelma, mikä johtui varmaan siitä, että Victor Swenson tunsi olonsa tyhjäksi ja itsensä tarpeettomaksi, oli marraskuu, päähenkilöt olivat jo suhteellisen vanhoja, ja kunnalla oli kaikenlaisia ongelmia. Ei tämä huono ollut ja mukana oli paljon pohdintaa kunnallispolitiikasta (jos sellainen kiinnostaa), mutta melko surullinen ja hidastempoinen tämä kyllä oli.

Nils Hövenmark: Kunnallismurha, 1980 (Kommunaldådet, 1975). WSOY, Sapo-sarja nro 243. Suomentaja: Päivö Taubert. 233 sivua.