Aune Sarkanen: Rikas Etelka, 1934

Tämä Aune Sarkasen eli Aili Somersalon kirja on jatkoa aiemmin lukemalleni kirjalle Etelka hurjistuu (olin siitä kirjoittaessani muuten väärässä, molemmat Etelkan vanhemmat ovat ilmeisesti suomalaisia). Henkilökaarti on melkein sama kuin aiemmassakin kirjassa: pappilan lapset Eevi, Arvi ja Tessi, heidän serkkunsa, kaksoset Muori ja Ossikka, Eevin ystävä Irma ja tietenkin Etelka itse, iältään nyt 15-19-vuotiaita. Tämä kirja ei sijoitu kuitenkaan Italiaan, vaan kesäaikaan jollekin Itä-Suomen idylliselle tehdaspaikkakunnalle, aika on viisi vuotta edellisen kirjan tapahtumien jälkeen, ja mukana on uutena henkilönä 15-vuotias orpotyttö Hilkka, joka kirjan alussa matkustaa pappilaan, uuteen kasvattikotiinsa. Arka ja laiminlyöty Hilkka pelkää toisten nuorten tapaamista, sitä että nämä halveksisivat huonosti pukeutunutta, köyhää orpoa, mutta kaikki ottavat hänet hyvin vastaan ja hyväksyvät hänet mutkattomasti osaksi joukkoa. Pappilaan tulevat vierailulle myös edellisestä kirjasta tutut Anna-täti ja Venla-täti, ja yllättäen sinne tupsahtaa myös Etelka, joka on tullut Italiasta Suomeen nykyaikaisesti lentäen.

[Tessi] jäi salavihkaa katsomaan laukkunsa vieressä kyyröttävää tyttöä. Miksi se istui noin painunein päin? Jos sille sanoi jotain leikillistä, käänsi se päänsä pois ikäänkuin vihoissaan...

          Äkillinen vaisto vakuutti Tessille, että niin ei ollut, vieras tyttö oli vain onneton. Sitä raukkaa... Tessi kyyristyi vierelle, kietoi kädet kaulalle ja suuteli poskelle.

          Hilkka nosti äärimmäisen tyrmistyneet kasvonsa. Kukaan ei ilmoisna ikänä ikinä ollut suudellut häntä! Hän purskahti itkuun ja painoi häpeillen kasvonsa Tessin olkapäähän. Tessi silitteli hänen päätään hiljaa, ...

Etelka hurjistuu oli selvästi lastenkirja, mutta tämä on nuortenkirja, jossa vastakkainen sukupuoli alkaa jo kiinnostaa. Samoin kuin edellisessä kirjassa, tässä ei ole selkeää ja yhtenäistä juonta, vaan kirja koostuu enemmänkin episodeista. Pappilassa vierailee ahkerasti paikkakunnan nuoria miehiä – tärkeimpinä opettaja Vilkku, osuuskaupan pitäjä Heikki ja kunnanlääkäri Martti – varsinkin sen jälkeen, kun Etelka on ilmaantunut paikalle. Etelka vain lumoaa kaikki ja hän on myös aidosti ystävällinen, hyväsydäminen ja auttavainen. Vaikkeivat häntä itseään miehet juuri kiinnosta, hän herättää parissa paikkakunnan naimattomassa naisessa kateutta. Hilkka rakastaa ja ihailee Etelkaa alun kateuden piston jälkeen palavasti ja ehdoitta.

Kuten kirjan henkilöt, myös kirjan aika on kahden aikakauden rajalla: kirjassa liikutaan sekä hevosilla että Martti-lääkärin autolla (Etelka osaa myös ajaa autoa, ja reipasotteisena ottaa lupaa kysymättä Martin auton vähäksi aikaa halutessaan hakea Hilkan pappilasta). Kirjassa käydään tutustumassa myös Muorin ja Ossikan vanhempien metallitehtaan toimintaan. Nuoren lähetyssaarnaaja Mikkolan morsiamen ovat pakanat surmanneet Ovambomaassa. Naisilla on ompeluseura, lukuseura ja pakanakerho, ja nuorilla nuorisoseuran iltama, jossa lausutaan runo, luetaan esitelmä ja esitetään kuvaelma.

JUONIPALJASTUKSIA.

Romantiikka-teemasta huolimatta kirjan meno on melkoisen reipasta ja epäsentimentaalista, eikä kirjassa loppujen lopuksi synny yhtäkään paria. Kun Martti sanoo rakastavansa Etelkaa ja toivovansa tulevaisuudessa voivansa naida tämän, tämä vastaa ”höpsis”, sanoo lähtevänsä takaisin Italiaan ja että Martin pitäisi kohdistaa rakkautensa taas Eeviin. Muori on samanlainen poikatyttö kuin aiemmassakin kirjassa, pukeutuu käteviin poikien polvihousuihin juhannuskokkoa rakennettaessa eikä anna kokko-onnettomuuden, jossa hän oli vähällä palaa pahasti ja sitten hukkua ja luulee vähäksi aikaa sokeutuneensa, järkyttää itseään ehkä puolta tuntia kauempaa. Kirjan henkilöt eivät kehity kirjan kuluessa mitenkään eikä heidän luonteenpiirteitään myöskään juuri perustella, mutta kaikki tärkeimmät henkilöt ovat sympaattisia ja kirjassa on myös huumoria. Kirja on hitaan alun jälkeen vauhdikas ja helppolukuinen ja ympäristöltään idyllinen: nuoria, toistensa seurasta nauttivia ihmisiä, joista useimmilla ei ole ongelmia ja joilla on hyvät suhteet mukaviin vanhempiinsa, viettämässä aikaa ihanassa Suomen kesässä. Kesä on kirjassa tärkeä elementti – uimisen ja juhannuksen vieton lisäksi kirjassa kuvataan esimerkiksi heinäntekomatkaa kaukana olevalle niitylle, ja Italiassa kasvanut Etelka hämmästelee iltojen ja öiden valoisuutta. Kirjan lopussa Etelka pyytää isänsä ja pappilan väen kanssa asiasta sovittuaan Hilkkaa sisarekseen ja lähtee hänen kanssaan Italiaan.

Vaikka kirja antaakin ymmärtää, että kirjan tytöt menevät ennen pitkää naimisiin, tyttöjen tai naisten elämään mahtuu tässä muutakin. Eevi on tuore ylioppilas, Etelka (joka ei ole aineellisesti niin rikas kuin aluksi luullaan) aikoo perustaa ompeluateljeen Italiaan, taiteellinen Irma toivoo pääsevänsä syksyllä Helsingin Taideyhdistyksen piirustuskouluun, kirjassa on alakansakoulun naisopettaja, ja eräs rikkaan perheen tytär aikoo ryhtyä hierojaksi, koska voisi sitä kautta päästä pääkaupungissa hyviin perheisiin ja sitoa otollisia ystävyyssuhteita ja päästä ehkä lähettilään vaimoksi.

... Irma ojensi kätensä ja kosketti hiljaa Venla tädin käsivartta. - Etkö ole huomannut, Venla täti kulta, kuinka usein meitä valaistaan sillä, ettemme mitään tiedä.

         - Se on totta, Venla täti sanoi, - miesväki aina niin ollakseen! Sinä olet viisas tyttö, sinä Irma.

Aikaisemman Etelka hurjistuu -kirjan kieli ei kiinnittänyt huomiotani, mutta tässä oli niin paljon itselleni outoja sanoja ja sanontoja, että kirjasin ne ylös: nuoret pelaavat verkkopalloa (=sulkapalloa? s.32-33), rikkaalla nuorella naisella on talvisin "seelbiisamiturkki", ”joka ei ollut sähköistettyä kania” (45), emäntä ottaa vieraan kanssa ”pienen, kuuman pootoorin” (48), keskustelu kääntyi ”pitkän matkan vieraaseen, tyttöön, joka tuli suuresta maailmasta, eipä silti, että täälläkään oltaisiin oltu Kuopion takana” (49), ”kussa” (58) tarkoittaa ilmeisesti pumpuli- eli puuvillapukua, nuoret pohtivat ”tilannetta Mandshuriassa” tai ”Mandshurian probleemaa”, kun Etelka on kadonnut vieraisilta (64, 66), Hilkka on Ossikan mielestä ”kiltti bööna” (102), jokin on ”pelkkä sininen legenda”, kun se ei pidä paikkaansa (154) ja on huono juttu, kun sukkiin tulee ”uusiaperunoita” (173). Muita sanontoja: ”kautta Balbon parran” (109-110), ”voi jemmer sentään” (113), ”kyllä sen vain pitäisi purta [sic] sanoi Plixti koiraansa” (117); ”Hulluja ei kylvetä eikä kynnetä, ne kasvavat itsestään!” (136). Eevin syntymäpäivää juhlitaan varhain aamulla tällaisella laululla (35):

Anteeks ma pyydän, ett' rohkenemme tulla

makeata untasi häiritsemään.

Kuulehan ääni ja aukaisehan ovi,

täältä tulee sisään koko keisarin hovi.

Tuuli se puhaltaa ja koivun latvat liehuu.

Joko sulla, Eevi kulta, kahvipannu kiehuu?

Kuoromme sulle nyt pokkaa ja niiaa,

Eevi Maria!

Tämä oli nostalgisen idyllinen kirja ristiriidattomasta perhe- ja kaverielämästä maalaispaikkakunnalla. Tuntui surulliselta ajatella, mitä nämä iloiset nuoret ihmiset joutuisivat kokemaan seuraavan kymmenen vuoden aikana.

Aune Sarkanen: Rikas Etelka, 1934. Gummerus, Gummeruksen nuorten kirjasto nro 61. 185 sivua.