perjantai 29. toukokuuta 2020

Barbara Michaels: Ruusutarhan salaisuus (Vanish with the Rose, 1992)


Kirja kertoo juristi Dianasta, joka tekeytyy ruusuasiantuntijaksi tutustuakseen paremmin erääseen Virginiassa sijaitsevaan taloon, koska hänen kadonnut veljensä Brad oli lähettänyt sieltä viimeiseksi jääneen kirjeensä. Diana haluaa selvittää, mitä Bradille on tapahtunut, mutta ei odota pitävänsä talon uusista asukkaista niin paljon kuin pitää, esimerkiksi omistajien pojasta Andysta. Tapahtumien myötä kahden erilaisen naisen välille, Dianan ja siivoojan, aiemmin pahoinpidellyn mutta sinnikkään ja opiskelut aloittaneen Mary Jon välille kehittyy luja ystävyys. Mukana on myös Michaelsin kirjoille tavalliseen tapaan pieni aavemainen lisä, vaikka melkein koko kirja onkin lujasti kiinni todellisuudessa, ja tässä kirjassa on mukana myös sympaattisia kissoja ja koiria.

Ei se ollut todellinen maailma. Todellisuus oli tavallisten ihmisten päivittäistä painiskelua arkielämän ongelmien kanssa. Ennen hänen henkilökohtainen murheensa oli näyttänyt hänestä erityisen traagiselta, mutta hän oli saanut kokea, ettei tuskaa voi mitata. Miten hän voisi väittää kärsineensä enemmän kuin Mary Jo, joka oli nähnyt entisen rakastettunsa muuttuvan viholliseksi, joka yritti tuhota hänet? Jo vuosia mies oli yrittänyt nujertaa hänen henkensä ja kunnianhimonsa keinoilla, jotka eivät olleet yhtä välittömiä mutta ehkä sitäkin tuskallisempia. Mary Jo ei ollut ainutlaatuinen; hänenlaisiaan naisia oli tuhansia, miljoonia.

Hmm... Pidän Michaelsin kirjoista, niissä on reipas päähenkilö, persoonallisia sivuhenkilöitä ja huumoria, mutta ihmissuhteet ja teemat jäävät niissä aika pinnallisiksi, vaikka niissä olisi mahdollisuutta syvempäänkin käsittelyyn. Ne eivät myöskään usein ole kovin jännittäviä, vaikka niissä onkin mukana arvoituksenselvittelyainesta, mutta ne ovat ihan mukavaa viihdelukemista ja pitävät minut hyvin matkassaan. Tätä kirjaa olisi voinut hyvin vähän lyhentääkin. Lukujen alkuun laitetut ruusuihin liittyvät sitaatit eivät tässä kirjassa toimineet yhtään niin hyvin kuin Ismenessä lukujen alkuun sijoitetut naiskirjallisuutta käsittelevät sitaatit. Lainaukset oli kyllä käännetty hyvin, runollisesti tai vanhahtavasti sitaatin hengen mukaisesti (Leena Vallisaari on ilmeisesti kääntänyt tunnettujenkin runoilijoiden sitaatit itse, koska muita kääntäjiä ei mainita), mutta ehkä ne kuulostavat silti englanniksi paremmilta.

Käyttäytymismallit, tavat, perityt taipumuksetkaan eivät kuitenkaan ole terästä. Mary Jo oli murtautumassa ulos vankilasta, joka oli estänyt häntä onnistumasta. Valintojen teko oli mahdollista: joskus se oli helppoa, joskus sietämättömän vaikeaa. Ehkei se ollut mahdollistakaan kaikille.

Kirjassa ei ole ketään kannen naisen näköistä ja varsinkaan hänen tavallaan pukeutunutta naista; kannen tuntematon nainen on ehkä tullut kirjan tapahtumien jälkeen katsomaan valmistunutta ruusutarhaa.

Barbara Michaels: Ruusutarhan salaisuus, 1993 (Vanish with the Rose, 1992). Gummerus. Kääntäjä: Leena Vallisaari. 397 sivua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti