Ritva Toivola: Tuomas Karhumieli, 2009

14-15-vuotias orpo Tuomas menee kievariin tallitöihin pikkurengiksi. Asiat sujuvat aluksi hyvin, hän ystävystyy kievarin isäntäparin samanikäisen tyttären Annin kanssa ja pitää työskentelystä hevosten kanssa, mutta sitten tallirengiksi tulee Tuomakseen vihamielisesti suhtautuva väkivahva Juko. Asiat kärjistyvät, Tuomas laittaa ylleen lämmikkeeksi noidan vanhan karhunnahkaturkin ja muuttuu karhuksi.

Kirja sijoittuu 1800-luvun loppupuolelle (juodaan kahvia, junat ovat ihan uusia asioita) pienelle paikkakunnalle pohjoisessa, ja siinä on keskeisenä juonielementtinä mukana myyttinen ja vaikuttava eläin, karhu. Kirja on kuin kansanperinteen ja kansantarinoiden kokoelma: kirjassa on haltioita, noitia, sinipiikoja, metsärosvoja, metsänpeittoon menemistä, kirkonkellon nostamista järvestä, aaveita, parantaja, muodonmuutoksia... Tämä teki kirjasta mielenkiintoisen ja erikoisen. On hauskaa, että fantasiakirjojen juonissa käytetään myös suomalaista mytologiaa tai Kalevalaa (muita tällaisia tuntemiani kirjoja on Reeta Aarnion Maan kätkemät -lastenkirjasarja ja vähän vanhemmille suunnattu Timo Parvelan Sammon vartijat -sarja). Nämä folkloristiset tiedot eivät ole kuitenkaan irrallisia tiedonjyväsiä, vaan Toivola punoo ne tiiviiksi osaksi juonta, joka vie hyvin mukanaan, kievarin 1800-luvun elämä tuntuu elävältä ja useimmat henkilöt ovat sympaattisia.

Tuomas ja Anni ovat mukavia ja reippaita nuoria. Tytön elämän rajoitukset tuona aikana näkyvät Annissa hyvin: häntä eivät kiinnosta käsityöt, vaan hän hoitaisi mieluummin hevosia, mutta hänen vanhempansa ajattelevat päinvastoin. Kaikkein eniten Annia houkuttavat kaukomaat ja kaukaiset seudut, ja pääkaupungissakin olisi ihmeitä kuten suuria kivitaloja ja sirkus, mutta vaikka Annin veli onkin Helsingissä, tytölle nämä tuntuvat saavuttamattomilta haaveilta, koska vanhemmat odottavat tytön valmistavan itselleen kapioita ja suunnittelevan häitä. Tuomas taas viihtyy hyvin kotiseudullaan ja hänelle riittävät matkoiksi hevoskyyditykset toisiin kievareihin. Kirjan loppu antaa kuitenkin ymmärtää, että asiat saattavat muuttua, ja sarja jatkuukin kahdessa muussa kirjassa (Anni Unennäkijä ja Lumottu lehmus).

Hieno kansi on Jussi Kaakisen tekemä. Helmet-haasteessa tässä on paljon valinnanvaraa: 9. Kirjassa kohdataan pelkoja, 30. Kirjassa pelastetaan ihminen (Mykkäpiika pelastaa Annin) 31. Kirjassa kerrotaan elämästä maaseudulla, 33. Kirjassa tapahtuu muodonmuutos, 34. Kirjan nimessä on luontoon liittyvä sana (tähän käy varmaan myös eläin) ja 37. Ajankohta on merkittävä tekijä kirjassa. 

Muita kirjoituksia: Notkopeikko, Alas taikavirtaa, Risingshadow. Notkopeikko miettii kirjoituksessaan, miksi monissa kirjoissa tehdään vahvoista naishahmoista miehisistä asioista pitäviä ja naisellisia juttuja inhoavia. Hyvä kysymys!

Ritva Toivola: Tuomas Karhumieli, 2009. Tammi. Kansi: Jussi Kaakinen. 260 sivua.