14-15-vuotias
orpo Tuomas menee kievariin tallitöihin pikkurengiksi. Asiat sujuvat
aluksi hyvin, hän ystävystyy kievarin isäntäparin samanikäisen
tyttären Annin kanssa ja pitää työskentelystä hevosten kanssa,
mutta sitten tallirengiksi tulee Tuomakseen vihamielisesti suhtautuva
väkivahva Juko. Asiat kärjistyvät, Tuomas laittaa ylleen
lämmikkeeksi noidan vanhan karhunnahkaturkin ja muuttuu karhuksi.
Kirja
sijoittuu 1800-luvun loppupuolelle (juodaan kahvia, junat ovat ihan
uusia asioita) pienelle paikkakunnalle pohjoisessa, ja siinä on keskeisenä juonielementtinä mukana myyttinen ja vaikuttava eläin, karhu. Kirja on
kuin kansanperinteen ja kansantarinoiden kokoelma: kirjassa on
haltioita, noitia, sinipiikoja, metsärosvoja, metsänpeittoon
menemistä, kirkonkellon nostamista järvestä, aaveita, parantaja,
muodonmuutoksia... Tämä teki kirjasta mielenkiintoisen ja
erikoisen. On hauskaa, että fantasiakirjojen juonissa käytetään
myös suomalaista mytologiaa tai Kalevalaa (muita tällaisia
tuntemiani kirjoja on Reeta Aarnion Maan kätkemät
-lastenkirjasarja ja vähän vanhemmille suunnattu Timo Parvelan
Sammon vartijat -sarja). Nämä folkloristiset tiedot eivät
ole kuitenkaan irrallisia tiedonjyväsiä, vaan Toivola punoo ne
tiiviiksi osaksi juonta, joka vie hyvin mukanaan, kievarin 1800-luvun
elämä tuntuu elävältä ja useimmat henkilöt ovat sympaattisia.
Tuomas
ja Anni ovat mukavia ja reippaita nuoria. Tytön elämän rajoitukset
tuona aikana näkyvät Annissa hyvin: häntä eivät kiinnosta
käsityöt, vaan hän hoitaisi mieluummin hevosia, mutta hänen
vanhempansa ajattelevat päinvastoin. Kaikkein eniten Annia
houkuttavat kaukomaat ja kaukaiset seudut, ja pääkaupungissakin
olisi ihmeitä kuten suuria kivitaloja ja sirkus, mutta vaikka Annin
veli onkin Helsingissä, tytölle nämä tuntuvat saavuttamattomilta
haaveilta, koska vanhemmat odottavat tytön valmistavan itselleen
kapioita ja suunnittelevan häitä. Tuomas taas viihtyy hyvin
kotiseudullaan ja hänelle riittävät matkoiksi hevoskyyditykset
toisiin kievareihin. Kirjan loppu antaa kuitenkin ymmärtää, että
asiat saattavat muuttua, ja sarja jatkuukin kahdessa muussa kirjassa
(Anni Unennäkijä ja Lumottu lehmus).
Hieno kansi on Jussi Kaakisen tekemä. Helmet-haasteessa
tässä on paljon valinnanvaraa: 9. Kirjassa kohdataan pelkoja, 30.
Kirjassa pelastetaan ihminen (Mykkäpiika pelastaa Annin) 31.
Kirjassa kerrotaan elämästä maaseudulla, 33. Kirjassa tapahtuu
muodonmuutos, 34. Kirjan nimessä on luontoon liittyvä sana (tähän
käy varmaan myös eläin) ja 37. Ajankohta on merkittävä tekijä
kirjassa.
Muita kirjoituksia: Notkopeikko, Alas taikavirtaa, Risingshadow. Notkopeikko miettii kirjoituksessaan, miksi monissa kirjoissa tehdään vahvoista naishahmoista miehisistä asioista pitäviä ja naisellisia juttuja inhoavia. Hyvä kysymys!
Ritva Toivola: Tuomas Karhumieli, 2009. Tammi. Kansi: Jussi Kaakinen. 260 sivua.
Vaikuttaa tosi mielenkiintoiselta kirjalta. Tutustunpa myös tuohon Aarnion sarjaan.
VastaaPoistaIlkka Auerilla on Antti J. Jokisen kans sarja Nicholas North, joka on myös Kalevala-aiheinen. Tykkäsin siitä.
Kiva kun löytyi jotain kiinnostavaa. Maan kätkemät -sarja ei muistaakseni liity Kalevalaan, vaan enemmänkin suomalaiseen mytologiaan, maahisiin yms. Tuossa Sammon vartijat -sarjassa Kalevala on tosi tärkeässä roolissa.
VastaaPoista