Portti 3/2019 (lehti)

Ulkoavaruuden otus on muistaakseni Latviasta ostettu kukkopilli.

Suomessa julkaistaan paljon hyviä lehtiä, ja ajattelin esitellä joitakin niistä. Luin Portteja 1990- ja 2000-luvulla melko paljon, mutta sitten sain aihepiiristä tarpeekseni muutamaksi vuodeksi ja lehti jäi, ja nyt tuntuu että näihin voisi taas palata. Vaikka lehden kannessa lukee ”science fiction”, lehden genre on minusta enemmänkin spefi eli spekulatiivinen fiktio, siis ymmärtääkseni kaikki sellainen fiktio joka ei mahdu ihan reaalimaailman rajoihin (utopiat, dystopiat, fantasia, kauhu, kummitusjutut, tieteiskirjallisuus, uuskumma, vaihtoehtohistoriat...).

Tämän numeron novellit ovat hyvä esimerkki tästä monipuolisuudesta: mukana on Oscar Wilden Lordi Arthur Savilen rikos, jossa kädestäennustamisella on tärkeä rooli ja jossa vierauden tuntua herättää lähinnä päähenkilön outo logiikka; vampyyritarina Anna minulle päivä, joka ei koskaan lopu, jossa vampyyrin ja häntä/sitä metsästävän ihmisen välille kehittyy olosuhteiden pakosta läheinen suhde, ja kolmantena aivan toisentyyppinen Minä tiedän mitä näin, jossa avaruussotilas kertoo radion suorassa lähetyksessä taistelukokemuksestaan vieraan planeetan karhumaisia olentoja vastaan ja joka muuttuu yllättäen pohdinnaksi havaitsemisesta ja todellisuudesta. Lisäksi mukana on kiinnostava ja hauska Sylvia Wrigleyn tietoartikkeli Vanhoista naisista tieteiskirjallisuudessa, fandom-muistelo Milk Bay Con sekä vuoden 2019 Hugo-palkintoehdokkaiden puntarointia.

Joistakin lehden novelleista olen pitänyt enemmän, joistakin vähemmän (tässä numerossa esimerkiksi pohdiskeleva avaruuskertomus ja Wilden tarina kiinnostivat enemmän kuin vampyyrit, jotka eivät minua innosta, varsinkin kun vampyyrinovelli oli vähän väkivaltainen), mutta pitämisistäni riippumatta Portin novellit ovat mielestäni aina olleet hyvin kirjoitettuja, ja tämänkin lehden suomalaiset novellit olivat sijoittuneet hyvin Portin novellikilpailussa. Olen näiden novellien kautta tutustunut sellaisiin suomalaisiin kirjailijoihin, joilta on julkaistu myös kirjoja, esim. Maarit Verroseen ja Boris Hurttaan. Minua miellyttää lehdessä myös se, että siinä on aina mukana myös tähän kirjallisuudenlajiin liittyviä tietoartikkeleita, muistissa on esimerkiksi Antti Leikolan mainio sarja myyttisistä olennoista. Kirjailijaesittelyiden kautta olen tutustunut lajin klassikoihin, esimerkiksi H. Rider Haggardiin ja H. P. Lovecraftiin. Usein (aina?) mukana on myös jokin kiinnostava vanhempi novelli, esimerkiksi tämän numeron Oscar Wilden Arthur Savile -novelli julkaistaan ällistyttävästi nyt Suomessa ensi kertaa painettuna, vaikka kuunnelmana se on esitetty aikaisemminkin. Näistä vanhemmista novelleista muistan jonkin italialaisen vuorille sijoittuvan novellin, jota ei varmasti olisi tullut luettua ilman Porttia.

Lehdestä on jäänyt mieleen myös upea kuvitus (tässä numerossa Kari T. Leppäsen kansi ja kahden novellin alkukuvat). Joskus siinä on ollut myös sarjakuva. Lehdessä on aina vakiona uusien sarjakuva-albumien arviot ja uusien sekä aikuisten että nuorten spefi-kirjojen arviot. Arviot ovat hyvin asiantuntevia, tosin joskus tuntui, että paljon lukeneet arvioijat reagoivat asenteella ”blaah, tämä on niin nähty” sellaisiin juonikuvioihin ja teemoihin, jotka minulla menisivät ihan täydestä. Portti on melkoisen tuhti lukupaketti, mutta sisältönsä monipuolisuuden vuoksi mukavaa luettavaa. Tässä lehdessä oli yhteensä 116 sivua, joista 81 sivua novelleja ja artikkeleita ja loput kirja- ja sarjakuva-arvioita (mukaan lukien nuo Hugo-ehdokasarviot).

Kaiken kaikkiaan tämä Tampereen science fiction -seuran julkaisu on siis huolella tehty laatulehti. Se toimisi varmaan pehmeänä laskuna sellaisille lukijoille, joita genre kiinnostaa jonkin verran, mutta jotka vierastavat scifiä olettaen sen tarkoittavan vain raketteja avaruudessa tai teknologiajurnuttamista, koska lehdestä huomaa genren monipuolisuuden, ja novelleja on helpompi lähteä lukemaan kuin kokonaista kirjaa. Parhaimmillaan scifi tai spefi on kirjallisuutta, joka pohtii kiinnostavasti ihmisenä olemista, historian kulkua, yhteiskunnallisia rakenteita tai maailman tilaa muuttamalla enemmän tai vähemmän niitä linssejä, joiden läpi katselemme asioita, ja heittämällä meidät tilanteisiin, joissa tutut sääntömme eivät päde. Miksei tähän kirjallisuudenlajiin voisi lukea myös kuuluisat dystopiaklassikot, George Orwellin kirjan 1984 ja Aldous Huxleyn Uljaan uuden maailman, eli genre on paljon muutakin kuin rakettien rukkausta.

Äh, tämä tuntuu ihan maksetulta arviolta, kun tämä on näin positiivinen. Mutta Portti vain on hyvä lehti, jos tämä aihepiiri kiinnostaa.

Tasapuolisuuden vuoksi mainittakoon myös Helsingin science fiction -seuran lehti Tähtivaeltaja, vaikken sitä olekaan sattunut lukemaan. Siinä käsitellään Wikipedian mukaan Portin tavoin science fictionia, fantasiaa, kauhua, kirjoja ja sarjakuvia ja lisäksi elokuvia, joita en muista Portissa käsitellyn (vaikka voi siinä niitäkin olla), ja se on asianharrastajille varmaan myös tuttu lehti.