Blogin ensimmäisen
kuukauden aikana postauksia oli melkoisesti (osa oli tosin
kirjoitettu jo maaliskuun aikana). Nostan tässä esiin joitakin
niistä. Ain't I a Woman!
-runokokoelmassa on naisrunoilijoita ympäri maailmaa. Hopeasiivet-romaani
kertoi toisen maailmansodan aikaisista amerikkalaisista
naislentäjistä ja antoi kiinnostavan näkymän sellaiseen historiaan, joka on Suomessa melko tuntematonta. Celia Fremlinin dekkarit (Paul-setä ja
Hetket ennen aamunkoittoa) ovat mielenkiintoista psykologista jännitystä ja ansaitsisivat mielestäni olla paremmin tunnettuja. Eeva Tenhusen kirjat (Nuku hyvin, Punahilkka ja Kuolema sukupuussa) ovat suomalaisia
dekkariklassikoita, ja monilla näyttää olevan hyviä muistoja Tenhusen
kirjoista. Itse luin niitä ensimmäistä kertaa, ja ne toimivat ihan hyvin. Josephine Teyn
Ajan tytär on
brittiklassikkodekkari. Vakavampaa kaunokirjallisuutta luin aika vähän, mutta
pidin molemmista lukemistani, Vuosisadan matkustajasta
ja Naisesta, joka sukelsi maailman sydämeen. Ilmeisesti monien muistama nuortenkirja oli puolalainen Punaruusun aikaan. Jos kaipaa kirjaa Helmet-haasteen ”runomuotoiseen kertomukseen,
runoelmaan tai säeromaaniin”, unkarilaisen Sándor
Petöfin János sankari
on hauska ja helppolukuinen vaihtoehto. Uudempiakin säeromaaneja löytyy, esimerkiksi Kirsti Kurosen Merikki, jota en ole lukenut.
Muutenkin luetut kirjat ovat olleet pääsääntöisesti kivoja, vaikka lukukuukausi on minulle vähän
poikkeuksellinen ollutkin (mihin on vaikuttanut jonkin verran myös kirjastojen kiinniolo). Ennen blogin aloitusta olisin
sanonut lukevani tietokirjoja enemmän kuin kaunokirjallisuutta,
mutta postausten suhde on tähän mennessä ollut noin 18:1 (kevyen)
kaunokirjallisuuden hyväksi... Minulla on kuitenkin melkein aina
jokin tietokirja luettavana, mutta tietokirjoihin menee usein enemmän
aikaa sekä lukiessa että varsinkin postauksia kirjoittaessa.
Dekkareita olen lukenut tavallista enemmän. Runoja olen alkanut taas
lukea pitkästä aikaa juuri blogin takia, enimmäkseen vanhoja
tuttavuuksia omasta hyllystä, ja näytelmiinkin olen tarttunut nyt vuosikausien tauon jälkeen Gregoriuksen Shakespearen sisarukset -haasteen
innostamana. Lasten- ja nuortenkirjoja luin aika paljon, mutta niin olen muutenkin tehnyt viime aikoina. Kuukausi on tuonut mukanaan myös uusiin kirjablogeihin tutustumista, mikä on ollut hauskaa ja kiinnostavaa.
Edit 14.5.2020.
Sinulla on komea ja monipuolinen aloitussetti, josta on hyvä jatkaa!
VastaaPoistaTotta: tietokirjoihin uppoutumiseen kuluu enemmän aikaa, ne kun innostavat usein vielä etsimään lisätietoa ao. aiheestaan, mutta toisaalta antavat myös paljon lukijalleen.
Ei kuin lukuiloa ja myötäistä matkaan blogillesi sekä aurinkoista alkanutta keväkuukautta, jatketaan harjoituksia mukavissa ja mieluisissa merkeissä;)
Blogisi on saanut mukavan aloituksen. Hyvän pinon kirjoja olet lukenut. Kaikkea hyvää blogillesi ja mukavaa alkanutta toukokuuta.
VastaaPoistaKiitos Takkutukka ja Anneli! On ollut ihan hauskaa kirjoittaa lukemistaan kirjoista, sillä tavalla lukemaansa ajattelee enemmän ja kirjat ja niiden antamat vaikutelmat jäävät paremmin mieleen.
VastaaPoistaJa bloggaajat tuntuvat myös mukavalta ja avoimelta porukalta, johon on helppo solahtaa mukaan.
VastaaPoista