Celia Fremlin: Paul-setä (Uncle Paul, 1959)

Löysin kirjojenvaihtokaapista muutama vuosi sitten joitakin vanhan Korppi-trillerisarjan kirjoja, joiden joukossa oli myös tämä, ja hyvä että oli, koska tämä on mainio. Englantilainen Celia Fremlin on Suomessa melko tuntematon: en ainakaan itse ollut kuullut hänestä aiemmin, Google-haun tulokset olivat paria divariosumaa lukuunottamatta englanninkielisiä, ja vaikka Fremliniltä on suomennettu kolme kirjaa, viimeisin painos on vuodelta 1983. Englanninkielisessä maailmassa hän vaikuttaa kuitenkin olevan melko tunnettu ja arvostettu.

Katastrofi näyttää harvoin katastrofilta heti alussa. Varhaisessa vaiheessaan se vaikuttaa pikemminkin joltakin pikku harmilta, tuollaiselta tuskastuttavalta häiriöltä, joita ilmaantuu niin kiusallisesti juuri silloin kun elämä sujuu tasaisesti ja mukavasti.

Sitten itse kirjaan, jonka luin nyt uudelleen; se on siis jännitysromaani. Juonesta ei voi sanoa oikein mitään pilaamatta lukunautintoa, koska Fremlin paljastaa asioita vain hyvin vähitellen ja lukijana on aika eksyksissä kirjan alkupuolella: kirjan henkilöt tietävät, mitä menneisyydessä on tapahtunut ja mistä suunnilleen on kysymys, mutta itse ei tiedä. Vihjeitä ja selityksiä tulee kuitenkin koko ajan, eikä eksyksissä oleminen haittaa, koska kirja on hauska ja kiinnostava – hämmentyneenä oleminen on oikeastaan osa kirjan viehätystä.

- Minun neuvoani! Mutta miksi juuri minun, kultaseni? Tarkoitan, että minä jos kukaan olen mahdollisimman sopimaton henkilö antamaan neuvoja nuorelle tytölle joka asuu yksin suuressa kaupungissa. Neuvoni on tavallisesti moraaliton ja aina epäkäytännöllinen. Kuka tahansa voi sanoa sen sinulle.

Sen voi sanoa, että kirjan päähenkilö on tarmokas, kiltti ja selväjärkinen Meg, joka saa alussa sähkeen muutaman vuoden vanhemmalta siskoltaan Isabelilta. Isabel pyytää häntä tulemaan luokseen merenrannalle asuntovaunualueelle, jossa hän viettää kesälomaa uuden miehensä ja kahden pienen poikansa kanssa. Megin parikymmentä vuotta vanhempi sisarpuoli Mildred tarvitsee apua, ja vaikka Meg on nuorin, sisaret turvautuvat helposti hänen apuunsa. Meg ei ole kovin huolissaan asiasta, koska hän on tottunut Mildredin ongelmiin ja dramatisointiin, ja Isabel taas on epävarma ja epäkäytännöllinen ja huolestuu hyvin helposti. Hän päättää kuitenkin lähteä katsomaan, mikä tilanne on. Mukana kuvioissa ovat myös Megin hurmaava ehkä-poikaystävä Freddy, Isabelin mies Philip ja salaperäinen Paul-setä.

- Sukuni ei varsinaisesti riitele, hän virkkoi. - He joutuvat erilaisiin tiloihin ja sitten jonkun on tehtävä jotakin.

Olen lukenut tämän jälkeen myös Fremlinin esikoisdekkarin Hetket ennen aamunkoittoa ja selaillut kolmatta, ja niiden perusteella vaikuttaa siltä, että Fremlinin päähuomio on ihmissuhteissa ja varsinkin perhesuhteissa. Kirjat ovat mielestäni kiinnostavaa luettavaa ilman rikostakin juuri tämän takia. Jännityselementti on mukana, mutta vaivihkaisena: Paul-sedässäkin kestää kauan, ennen kuin mitään varsinaisesti vaarallista tapahtuu, mutta kirjassa on kuitenkin koko ajan hienoisen uhkan tunne, jota ei pysty tarkkaan sijoittamaan mihinkään ja joka kuitenkin kasvaa koko ajan, huolimatta siitä, että kaikki on periaatteessa normaalia ja jopa arkista.

Oliko Isabelista tulossa sellainen nainen, joka kantaa muuttumattomuutta mukanaan kuin matkalaukkua menipä hän minne tahansa?

Fremlinin kirjat eivät siis ole splatteria tai johtolankojen selvittelemistä, vaan psykologista pelon kehittelyä, joka sijoittuu tavallisten ihmisten maailmaan (kirjaan ilmaantuu ensimmäinen poliisi vasta lopussa). Kun tähän yhdistää vielä sympaattisen päähenkilön, sujuvan ja älykkään kirjoitustyylin, huumorin ja kiinnostavat ihmissuhteet, tulos on nautittava. Jotkin kirjan asenteet ovat ymmärrettävästi vanhahtavia, mutteivät häiritsevästi.

Hänen [Mildredin] korkeakorkoiset kenkänsä, joiden kannoissa näkyi vielä jälkiä kalliokielekkeillä äskettäin suoritetusta kävelyretkestä, kopisivat nyt itsevarmasti katukiveyksellä kuin kaksi pientä maanpakolaista jotka saavat vihdoinkin puhua äidinkieltään.

Suomentaja Anna-Liisa Laine on tehnyt hyvää työtä.

Helmet-haaste: 43. Kustantamon kirjasarjassa julkaistu kirja (alkuperäinen Korppi-sarja).

Celia Fremlin: Paul-setä, 1964 (Uncle Paul, 1959). WSOY, Korppi-sarja. Kääntäjä Anna-Liisa Laine. Kansikuvan tekijä Heikki Ahtiala (ei mainittu kirjassa). 275 sivua.