Maria Krüger: Punaruusun aikaan (Godzina pasowej rõzy, 1964)

Tämä puolalaisen Maria Krügerin nuortenkirja kertoo 14-vuotiaasta Anda-tytöstä, joka siirtyy vanhan perintökellon osoittimia taaksepäin siirrettyään 1960-luvulta 1880-luvun Anusiaksi. Andan kodin seinältä valokuvasta elämää seurannut, velhomainen Eleonora-täti on ainoa, joka tietää, että Anda on oikeasti peräisin vuosikymmeniä myöhemmin olevasta ajasta. Vaikka 1880-luvulla ovatkin läsnä kaikki samat Andan perheenjäsenet, sukulaiset ja koulutoverit kuin 1900-luvullakin, kaikki käyttäytyvät kuin 1800-lukulaiset (esimerkiksi 1960-luvulla Andan äiti oli ollut rento ja mukava lääkäriäiti, 1880-luvulla hän on tytärtensä kunniasta ja avioliitosta huolissaan oleva kotiäiti), pitävät myös Andaa 1800-luvulle kuuluvana ja odottavat tämän käyttäytyvän niin kuin rikkaan perheen nuoren neidin kuuluukin. Tästä syntyvät kirjan ristiriidat: Anda huomaa, että kunnon tyttö ei puhu aluspöksyistä eikä tee juuri mitään muutakaan. Anda on omassa ajassaan ollut nykyaikainen ja ponteva (joskin minusta vähän ärsyttävän tuntuinen) tyttö, käyttänyt housuja ja ollut lahjakas uimarilupaus, ja kun hän yrittää yhä uudelleen puhua, pukeutua ja käyttäytyä 1800-luvulla samalla tavalla kuin 1900-luvulla, hän herättää hämmennystä ja kauhistusta. Hän inhoaa melkein kaikkea vanhassa ajassa lukuun ottamatta herkullista ruokaa, paljon 1960-luvun asuntoa tilavampaa kotia, upeita koruja ja ihmisten, esimerkiksi Karol-ihastuksen, kohteliasta käytöstä.

Aikamatkustuskuvaukset ja kontrastit eri aikakausien välillä ovat yleensä mielenkiintoisia ja olihan tämäkin sujuvaa luettavaa ja ihan kiva, mutta Krüger liioittelee mielestäni 1800- ja 1900-luvun eroja. Kirjassa kaikki 1800-luvun ihmiset ovat Genoveva-palvelijaa lukuun ottamatta pönöttäviä pökkelöitä, jotka järkyttyvät ja pyörtyilevät pienimmästäkin yllytyksestä. Tuntuu kuin 1800-luvun vaatteiden myötä heistä olisi kadonnut kaikki inhimilliset tunteet ja ajatukset ja heistä olisi tullut vain tapojen sitomia ja määrittelemiä mallinukkeja. (Vaatteet ja niiden rajoittavuus ovat muuten aika iso teema kirjassa, esimerkiksi korsetin tiukkuudesta puhutaan paljon eikä Anda ole tuntea veljeään(!), koulutovereitaan ja opettajiaan, kun nämä ovat pukeutuneet 1800-luvun vaatteisiin. Kansikuvassa oikealla oleva nainen on tätä taustaa varten aika hämmentävä, koska kukaan ei olisi käyttänyt tuollaisia vaatteita 1800-luvulla.) Okei, olivathan tavat 1880-luvulla paljon jäykempiä kuin 1960-luvulla ja tunteiden ilmaisu oli paljon hienovaraisempaa, mutta eivät ihmiset 1800-luvullakaan varmasti ajatelleet vain korrektia käytöstä (esimerkiksi hiljalleen lukemani 1800-luvulle sijoittuva kirja Vuosisadan matkustaja antaa 1800-luvun alusta aivan erilaisen kuvan), joten olisin kaivannut henkilöihin enemmän moniulotteisuutta, vaikka nuortenkirjasta onkin kyse. Nyt tämä vaikutti enemmänkin farssilta, varsinkin kirjan loppuosa, jossa Andan ulkonäkö ja elämäntilanne muuttuu pariin kertaan radikaalisti.

Olisikohan ensimmäinen puolalaiselta kirjailijalta lukemani kirja? Wikipedian mukaan monet Krügerin lastenkirjoista ovat olleet pakollista luettavaa kouluissa ja niitä on televisioitu ja radioitu, joten ilmeisesti hän on Puolassa hyvin tunnettu kirjailija.

Kirja on luettu Hyönteisdokumentissa, Risingshadow'ssa ja Lumiomenassa, jonka postauksesta ja kommenteista ilmenee, että monilla on tästä hyviä muistoja lapsuudesta. (Itsellänikin on hämärä muistikuva jostakin kivasta aikamatkustuskirjasta, mutta tämä ei kyllä tuntunut tutulta.) Siinä sanottiin myös, että tämä on lyhentäen suomennettu, joten ehkä lyhentämättömässä kirjassa on enemmän tuota moniulotteisuutta. Suomentaja on Kirsti Siraste, ja suomennos vaikutti ihan hyvältä.

Helmet-haaste nro 32. Kirja on alun perin julkaistu kielellä, jota et osaa.

Maria Krüger: Punaruusun aikaan, 1975 (Godzina pasowej rõzy, 1964). WSOY, Nuorten toivekirjasto. Lyhentäen suomentanut Kirsti Siraste. Kansikuvan tekijää ei mainittu. 149 sivua.