Dick King-Smith: Råttinvasionen (The Rats of Meadowsweet Barn)

Englantilainen Dick King-Smith (kuvia) kirjoitti ensimmäisen kirjansa vasta 56-vuotiaana, mutta ennen kuolemaansa 88-vuotiaana ehti kirjoittaa reilusti yli sata kirjaa, joista joitakin on käännetty myös suomeksi. Hänen kynästään on lähtöisin mm. kirja Babe: possu joka päätti päästä pitkälle, johon tunnettu Babe-elokuva perustuu. Hänen lastenkirjoilleen tuntuu olevan tyypillistä maalaisympäristö (mikä on mukava poikkeus lastenkirjoihin yleensä) ja maatalon eläimet tasa-arvoisina, eläimellisinä henkilöhahmoina ihmisten rinnalla. Aikaisemmin englanniksi lukemani King-Smithin kirja Smasher on sympaattinen ja epäsentimentaalinen tarina maatalon collien rumasta koiranpennusta, joka on ystävällinen, hyväntahtoinen ja ihmisrakas, mutta energisenä ja isokokoisena tahtomattaan melkoinen tuholainen.

”En koskaan pue eläimilleni vaatteita päälle. Ne käyttäytyvät ihan niin kuin eläimillä on tapana käyttäytyä, lukuun ottamatta sitä, että ne osaavat avata suunsa ja puhua englantia.” (Kirjailijaesittelystä)

Tämä Rottavalloitus oli sitä vastoin aiheeltaan aika hämmentävä. Jos puhutaan inhokkieläimistä, villit rotat ovat varmaan aika korkealla monien ihmisten listalla, koska tautiassosiaationsa lisäksi ne ovat aika pelottavia eivätkä kovin söpöjä. Kesyrotat ovat eri juttu. Tässä kirjassa on sekä valtava rottalauma että suunnattoman suuri, tyrannimainen, superinhottava rottakuningas. Myöskään kirjan maalaispariskunta ei ole erityisen sympaattinen, ainakaan mies, joka käy kylvyssä kerran vuodessa, ei pese vaatteitaan, ja jonka muutenkin kyseenalainen hygienia on mahdollistanut rottalaumojen mukavat oltavat maatilalla. Kun mukaan lisätään vielä jättimäinen lantatunkio, kermaan kakkaavia rottia ja kananraato, saadaan mukava lastenkirja... vai saadaanko? Varsinkin kun isäntä posauttaa ensin haulikolla kuoliaaksi 30 pienempää rottaa ja emäntä kirjan lopussa vielä rottakuninkaan? Kirjan loppu on kyllä onnellinen (muiden kuin rottien kannalta), isäntäkin alkaa arvostaa puhtautta ja rotat katoavat maatilalta, mutta silti en oikein tajua tätä. Ei tätä voi juuri opettavaisenakaan kirjana pitää, koska isännän hygienia on kuitenkin vain sivujuonne kirjassa.

Lapsille suunnattuna luettavana esineenä tämä on kuitenkin hyvin suunniteltu. Teksti on painettu isolla fontilla, riviväli on iso, sivuilla on paljon ilmaa, ja jokaisella aukeamalla on kuva – jos ei yhden tai puolikkaan sivun kokoista kuvaa, niin ainakin sivujen reunoilla seikkailevia rottia – mikä tekee lukemisesta nopeaa, vaikka sivuja on 89. Kirja on pienikokoinen ja kevyt. Kirjan lopussa on sanasto, jossa selitetään parikymmentä vaikeampaa tekstissä esiintyvää sanaa, ja vielä kuusi kysymystä kirjan tapahtumista.

Victor Ambrusin kuvitus on rouheankarmeaa (rotat ovat rumia ja suunnilleen kaikki kirjan rotat esittelevät tavalla tai toisella isoja kulmahampaitaan), mutta tavallaan viehättävää, ja siinä on hauskana yksityiskohtana se, että vaikka rottia esittävissä kuvissa käytetäänkin joskus ruskeaa ja sinistä väriä, useimmat kirjan viivapiirrokset ovat muuten mustavalkoisia, mutta niissä on jokin isompi tai pienempi punaisella värillä väritetty yksityiskohta.

Helmet-haaste numero 31: Kirjassa kerrotaan elämästä maaseudulla.