perjantai 24. huhtikuuta 2020

Fiona Kelly: Salaiset johtolangat (Secret Clues, 1993)

Tämä kirpparilöytö on Mystery Club -sarjan ensimmäinen osa. Se kertoo 15-vuotiaasta, dekkarien lukemista rakastavasta ja toimittajaksi aikovasta Hollysta, joka on muuttanut Lontoosta Willow Dalen pikkukaupunkiin. Kavereita saadakseen hän perustaa kouluunsa uuden kerhon, Mysteerikerhon, jonne ilmaantuu kaksi kiinnostunutta: urheilullinen Tracy ja teräväpäinen Belinda. Kolmikko saa heti arvoituksen ratkaistavakseen, kun he löytävät koulusta vanhan taulun kopion. Kukaan ei tiedä, missä alkuperäinen taulu on, mutta se olisi löytyessään arvokas, ja vihjeiden pitäisi löytyä taulun kopiosta. Asiaa selvittäessään he käyvät myös läheisessä kartanossa ja tutustuvat kartanossa asuvaan mukavaan Davidiin, jolla on omat ongelmansa.

Tämä oli sympaattinen tuttavuus. Juoni oli kiinnostava ja kirja eteni hyvin. Toisin kuin aikaisemmassa NeitiEtsivässä, tässä tyttöjen luonteet erosivat toisistaan ja he tuntuivat persoonallisilta. He tuntuivat myös realistisilta, joskin aika ongelmattomilta teini-ikäisiltä tytöiltä, ja kirjan maailma tuntui muutenkin uskottavalta. Okei, kadonneen taulun arvoitukset eivät ole ihan jokapäiväisiä, mutta muuten ihmisillä tuntui olevan ihan todellisia ongelmia (koronkiskureilta ei kannata lainata rahaa) ja tyttöjen maailmaan tunkeutui myös väkivallan uhkaa. Vähän mietitytti näin kirjalliselta kannalta, kun Holly kertoi lukeneensa valtavasti dekkareita, että eivätkö ne ole aika raakoja tuon ikäisille? 1990-luvun alkupuolella dekkarit olivat kuitenkin ehkä nykyisiä kiltimpiä, ja julkaistaanhan nykyäänkin leppeitä cozy mystery -tyyppisiä jännäreitä.

Mystery Clubeja voisi lukea enemmänkin. Tämä ei ollut eikä pyrkinyt olemaan mitään syvällistä kirjallisuutta, mutta tämä oli viihdyttävä. Kirjan kieli oli sujuvaa, samoin Jukka Sirolan käännös.

Varmaankin kohderyhmään kuuluvan lukijan arvio Kirjavinkkauksissa.

Fiona Kelly: Salaiset johtolangat (Mystery Club -sarja), 1995 (Secret Clues, 1993). WSOY. Suomentaja Jukka Sirola. Ei kansikuvatietoja. 215 sivua.

2 kommenttia:

  1. Oo! Olin jo unohtanu, että luin näitä lapsena. Ai että!

    VastaaPoista
  2. Kiva kun löytyi vanha tuttu! Minusta tämä oli hyvä tarina.

    VastaaPoista